14. luukku: Viimeinen joulu Torkkelissa
On outoa ajatella, että kaikki, mihin on jo kerennyt tottua, ja asiat, jotka on kerennyt omaksua, on kohta osa mennyttä lukua elämässä. Samaan aikaan lukion ensimmäinen vuosi tuntuu eiliseltä, mutta kuitenkin hyvin kaukaiselta. Nyt on alkanut lukioni viimeinen jakso ja tunteeni ovat hyvin ristiriitaiset.
Viikko sitten kävin kuvaamassa serkkuani jouluisessa Helsingissä ja puhuimme paljon lukiosta ja siitä, kuinka minun lukiotieni on tulossa loppuun. Olemme molemmat Torkkelissa eri vuosiluokilla, ja on ollut ihan parasta jakaa arkea niin kuin olimme haaveilleet jo pienestä.
Olen saanut parhaat ystäväni lukiosta, ja tuntuu todella haikealta, kuinka heitä ei pian näe enää päivittäin. Koko tämä Kallion ja Sörnäisten alue on tullut niin tutuksi, ja tuntuu oudolta, että en joka päivä nousisi Torkkelinmäkeä ylös. Kaikki ihmiset, opettajat, vihreä ruokala, täysi teehuone, pitkät iltapäivät Pengerkadun pimiössä… Kohta tämä ei ole enää arkeani.
Olen myös valmis uuteen ajanjaksoon elämässäni. Lukio on antanut minulle hyvät eväät jatkoon, ja olen iloinen, että kävin lukioni juuri täällä. Vaikka tuntuu haikealta lähteä, olen kuitenkin siihen valmis ja todella onnellinen saadessani lakin päähäni.
Emily Pöyliö