Rehtorin puhe ylioppilaille keväällä 2019

Hyvät juhlavieraat, vanhemmat, perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät, hyvät opettajat ja hyvät uutuuttaan kimmeltävät ylioppilaat!

Edessä kirkas tulevaisuus, takana 12 vuotta opiskelua ja koulun rytmittämää elämää. Olette elämänne taitekohdassa, jossa tulevaisuus näyttäytyy yhtä aikaa kaikkien mahdollisuuksien palettina ja pelottavana tuntemattomana.

Osalle teistä on päivän selvää, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä, osalla on hento aavistus tulevasta polusta. Joillakin on jo paikka jatko-opinnoissa, kun jotkut miettivät, mihin omat taidot ja rahkeet riittävät.

Uskon ja tiedän, että teillä on jo nyt paljon ominaisuuksia, joita tulevaisuudessa tarvitaan.

Teillä on lahjakkuutta eli luonnostaan kehittynyt kyky, joka on ollut olemassa jo geeneissänne. Sen kehittyminen huippulahjakkuudeksi eli talentiksi on perustunut yhden tai useamman synnynnäisen kyvyn soveltamiseen. Ja kehittyäkseen se on vaatinut oman alansa tietoa ja taitoa, jota uskoakseni olette Torkkelissa saaneet.

Torkkelissa teillä on ollut mahdollisuus luoda verkosto, joka kulkee mukananne koko elämänne ajan, oli sitten kyse ystävyydestä tai tulevista työtovereista. Omasta kokemuksestani voin kertoa, miten omat taidelukion luokkatoverit voivat 30 vuoden takaakin tuntua yhtä läheisiltä kuin kouluaikoina.

Saatamme ajatella, että tulevaisuuden taidot liittyvät yhä tiiviimmin teknologiaan ja digitalisaatioon. Vastaus on kyllä ja ei.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan teknologia on muuttanut työn luonnetta ja ihmisaivoja jo pitkään:
–  Työ on ollut alun perinkin enimmäkseen omien selviytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisua. Teknologia mahdollisti tehokkaamman ongelmanratkaisun ja lisäsi selviytymisen todennäköisyyttä.

Huomionarvoista on se, että ne yksilöt, jotka taannoin kykenivät yhteistyöhön, todennäköisemmin selvisivät.

– Nykyään työnteko on tiivistyneen vuorovaikutuksen myötä toisten ihmisten ongelmien ratkaisemista. Työ on lähtökohtaisesti ihmiskeskeinen ilmiö, ja digiaika korostaa ihmisymmärryksen tarvetta entisestään, Saarikivi sanoo.

Mitä tarvitaan toisten ihmisten ymmärtämisessä, oli sitten kysymys opettamisesta, muotoilusta, ohjelmoinnista tai mistä tahansa työstä? Tarvitaan empatiaa, kykyä asettua toisen nahkoihin ja kunnioittaa toista.

Koska teknologia tarjoaa ratkaisuja käytännön ongelmiin, tulevaisuudessa ja jo nytkin ratkotaan ihmisten ongelmia.

– Ihmisten ongelmat ja tarpeet ovat ehtymättömiä luonnonvaroja. Jos työssä ratkotaan toisen ihmisen ongelmaa, mitä paremmin ymmärrämme häntä, sitä paremmin voimme tehdä työtämme, Saarikivi sanoo. Empatiataidot ja vuorovaikutuksen laatu ennustavat jaetun ongelmanratkaisun onnistumista.

Saarikivi määrittelee empatian ihmistajuksi, kokoelmaksi taitoja, joilla ymmärrämme toisia ihmisiä paremmin, jaamme kokemuksia, teemme empaattisia tekoja sekä voimme asettua toisen asemaan ja ennustaa toisten toimintaa.

Voisiko tulevaisuuden taidoiksi määritellä ongelmanratkaisun, jossa luovasti yhdistellään uudella tavalla olemassa olevia tietoja ja taitoja Voitaisiinko tavoitella huippuvuorovaikutusta, jonka ytimessä on empatia eli ihmistaju?

Entä luovuus, jonka tuotteita voivat olla matemaattisen ongelman ratkaisu, tai teos kuten musiikkikappale, runo tai maalaus tai vaikkapa uusi tapa ajatella? Jos yhdistetään tiedot, taidot, empatia, luovuus ja ongelmanratkaisukyky, saataisiinko tuloksena viisautta?

Tyhmyys ja itsekeskeisyys tuottavat tuhoa ja jakavat ihmiskuntaa surullisella tavalla. Älykkyys ja luovuus eivät riitä tuhon estämiseen, vaan tarvitaan viisautta, joka vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa vaatii omien kykyjen käyttämistä yhteisen hyvän eteen.

Hyvät ylioppilaat, etsikää viisautta, käyttäkää luovuuttanne ja kykyjänne oikein ja pyrkikää yhteiseen hyvään.

Vaalikaa yhteisöllisyyttä missä ikinä vaikutattekin. Yhteisö rakentuu yksilöistä, ja jokaisella yhteisön jäsenellä on vastuu yhteisön hengestä ja siitä, millaista vuorovaikutusta yhteisön sisällä on. Toivon, että olette Torkkelista lähtiessänne saaneet kokemuksen siitä, miten yhteisön henki vaikuttaa meissä kaikissa.

Eläkää rohkeasti tässä hetkessä, ei “sitten kun” -elämää, kuunnelkaa itseänne ja olkaa armollisia itseänne ja toisia kohtaan.

Älkää vertailko itseänne muihin, vaan uskokaa, että kaikelle teidän elämässänne on oma hetkensä. Voitte luottaa siihen, että jokaiselle teistä on oma polkunsa ja asiat tapahtuvat jokaisen elämässä omassa tahdissaan.

Ja vielä, muistakaa aina eräät tärkeät sanat, jotka olette varmaan kuulleet Torkkelin käytävillä ja luokkahuoneissa: ”Ei anneta periksi!”

Edith Södergranin sanoin sanokaa tekin itsellenne:

“Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.”

Mitä parhainta onnea Teille, rakkaat uudet ylioppilaat – ikuiset Tossut!

Tarja Aro, rehtori

___________________________________________________________________________

Kursiivilla oleva teksti on Teknologiasäätiön jutusta, jossa on haastateltu aivotutkija Katri Saarikiveä.