Poliittista satiiria paikan päällä: Torkkeli Noin viikon studiossa

 

 

Torstaina 21.3. joukko Torkkeleita vaelsi Ylen Studiotalolle “Noin viikon studion” yleisöksi. Noin viikon studio on TV2:n jokatorstainen satiiriohjelma. Poliittinen satiiri tarkoittaa yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyä huumorin keinoin. Samalla tekijät tuovat esiin epäkohtia sekä ihanteiden ja todellisuuden välisiä eroja. Meille yhteiskuntaopin opiskelijoille ohjelman nauhoituksen seuraaminen oli mahdollisuus päästä tutustumaan hyvin läheltä poliittiseen satiiriin.

Yleisö lämpimäksi

Saimme paikan päällä lämpimän vastaanoton: yleisölle oli katettu pöytä täyteen ilmaisia herkkuja. Niistä ei ehditty kuitenkaan kauan nauttia, sillä pian siirryimme studioon. Kameroiden näkymän taakse jäävä katsomoalue oli pieni mutta täynnä kallista laitteistoa. Ennen kuvaamisen aloitusta yleisöä viihdytti lämmittelijä: koomikko, joka vitsaili niin yleisön kuin itsensäkin kustannuksella saadakseen yleisön hilpeään mielentilaan. Lämmittelijä vaati antamaan kuvatessa aina raikuvimmat aplodit, mitä meistä lähtisi, ja nauramaan vitseille ääneen. Tähän hän lisäsi: “Teidän naurut sitten äänitetään ja myydään Putoukselle.”

Nauhoitus etenee vauhdikkaasti

Pian juontajat Anders Helenius ja Eeva Vekki saapuivat paikoilleen huoneen keskellä olevan kaarevan pöydän taakse. Jakson kuvaaminen toteutui nopeasti ja tehokkaasti. Jos toinen juontajista teki virheen, kuvattiin viimeisin pätkä heti uusiksi. Kun tämä tapahtui ensimmäisen kerran, yleisöä pyydettiin ystävällisesti nauramaan kovaan ääneen jo kuullulle juontajan vitsille leipäkoneesta, joka ei ensimmäisellä kerrallakaan niin suuria nauruja saanut.

Ensimmäiseksi aiheeksi nousivat vaalikoneet. Vekki ja Helenius kyseenalaistivat eri vaalikoneista poimittujen kummallisten kysymysten olennaisuutta ja selkeyttä. Paikalle kutsuttiin Noin viikon studion asiantuntija, joka lisäsi tilanteeseen keskustelullista sävyä ja pyrki naurattamaan sanaleikeillä, jotka selvästi purivat osaan yleisöä, mutta osaan eivät.

Loppuun kaluttu brexit

Seuraava aihe oli brexit, joka oli myös yhden ennalta kuvatun sketsin aihe. Sketsissä monet huvittaviksi tarkoitetut kohdat eivät kirvoittaneet juurikaan nauruja, ja se tuntui omasta mielestänikin hieman kömpelöltä. Siitä siirryttiin kuitenkin reippaasti illan pääaiheeseen eli hallituksen kaatumiseen ja sote-malleihin.

Huomioni kiinnittivät visuaalit, joita käytettiin lisäämään tilanteeseen huumoria. Tällä tarkoitan kuvia, jotka televisiokatsojalle ilmestyvät juontajan vierelle hänen puhuessaan. Meille nämä kuvat näytettiin televisionäytöiltä huoneen sivuissa. Visuaaleista luovimmat lisäsivät huumorille toisen tason ja toimivat mielestäni hyvin. Myös paikalle aiheesta puhumaan tuotu asiantuntija, Iltalehden päätoimittaja, oli viihdyttävä, ja toisin kuin aiempi asiantuntija, lisäsi mielestäni oikein kiinnostavaa sisältöä keskusteluun.

Nopeita uutisotsikoita

Lopuksi lueteltiin muutamassa minuutissa joukko aiheita, joihin suhtauduttiin hieman kevyemmällä otteella. Ensimmäinen näistä oli nuorten ilmastolakko. Lakosta todettiin: “Osallistuneita nuoria huolestuttaa se, etteivät aikuiset tee tarpeeksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Juuri tulleen tiedon mukaan jokainen aikuinen vastasi arvosteluun sanomalla: ‘Joo joo, mä teen sen heti ens viikolla, älä nyt ragee siellä!’” Viittaus nuorten tekemättömyyteen ei juuri naurattanut, sillä vastahan nuoret järjestivät massiivisen protestin, jonka merkitystä tämä sarja nyt vähätteli.

Kuvaukset kestivät alle tunnin, ja jo samana iltana jakso näytettiin televisiossa. Tiivistettyä versiota katsoessa huomasi, että hyvin harvalle vitsille enää nauroi ääneen. Studiossa tehtiin paljon, jotta yleisölle muodostui hyvä ympäristö nauraa. Tähän auttoi esimerkiksi lämmittelijä, yleisön lahjominen ruualla sekä se, kuinka tehokkaasti ohjelma kuvattiin. Yhtäkään vitsiä ei kuvattu kahta kertaa enempää. Yleisön tyytyväisyyteen pyritään, sillä vaikutelma välittyy myös kotikatsomoon. Kuten studioyleisössä, kotona toisten ihmisten naurun kuuleminen voi kirvoittaa omiakin reaktioita. Tämä taas voi jopa vaikuttaa ihmisen suhtautumiseen vitsin aiheeseen.

Mitä jäi käteen?

Politiikan kannalta ohjelma oli mielenkiintoista katseltavaa. Vastaavanlaiset ohjelmat tiivistävät usein hyvin yhteiskunnallisia aiheita ja esittävät ne kiinnostavammin kuin kilometrejä pitkät vakavat artikkelit sanomalehtien nettisivuilla. On hyvä kuitenkin pitää mielessä, että joskus tiivistäminen voi yksinkertaistaa asioita liikaakin, ja asioiden eri kannat on hyvä tuntea.

Yhteiskuntaopin opinnoille tämä retki oli hyödyllinen, sillä se kehitti aina vain tärkeämpään rooliin tulevaa medialukutaitoa. Kyseessä oli varmasti monelle meistä täysin uusi tapa päästä tarkastelemaan mediaa kriittisesti: saimme seurata omin silmin sen tuottamisprosessia.

TEKSTI JA KUVAT Adrian Suvisaari