Politiikan kevät Torkkelissa jatkuu: toinen osa, nuorten ilmastolakko

Perjantaina 15.3. monet Torkkelin opiskelijat osallistuivat kansainväliseen nuorten ilmastolakkoon. Helsingissä järjestettyyn tapahtumaan osallistui 2000 mielenosoittajaa. He kokoontuivat Senaatintorilla ja marssivat eduskuntatalolle, jossa oli joitakin kansanedustajia odottamassa. Ainakin vihreiden Pekka Haavisto puhui nuorille. Yhteiskuntaopin opiskelijoita kannustettiin osallistumaan, mutta tapahtumasta piti raportoida ja pohtia omia päämääriään. Opettaja vaati vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

1. Miksi osallistun ilmastomielenosoitukseen?
2. Miksi lukiolaisten täytyy jättää koulunkäynti väliin ja toimia oppitunteja tärkeämmän asian puolesta?
3. Mitkä asiat vaativat välitöntä muutosta yhteiskunnassa tai kouluopetuksessa, jotta ilmastonmuutokseen reagoitaisiin tehokkaammin?

Iida Ronkainen osallistui mielenosoitukseen ja vastasi kysymyksiin perusteellisesti:

”Osallistuin ilmastomielenosoitukseen, sillä ilmastonmuutos uhkaa maailmaamme. Olen havainnut, ettei asiaa oteta tarpeeksi vakavasti eivätkä päättäjät puheistaan huolimatta ole tehneet konkreettisia toimia. Maapallon on tieteellisesti todistettu lämpenevän liian nopeasti ihmisten toiminnan takia. Mielestäni ei ole oikein, että samalla kun ääri-ilmiöt lisääntyvät (kuivuus lisääntyy, napa-alueet lämpenevät, merenpinta nousee), poliitikot ja muut merkittävät henkilöt kuten Yhdysvaltojen presidentti Trump eivät edes usko faktoja. Mikäli  he uskovat, he sulkevat silmänsä ja ajattelevat, ettei mitään ole tehtävissä, ja jos onkin, niin ei heidän tehtävissään.

Itse ajattelen, että maan rajoista riippumatta kaikkien on osallistuttava. Mielenosoitukseen lähdin, sillä vaikka kaikki yksilöt kamppailisivat ilmastonmuutosta vastaan, ei sillä ole maailman mittakaavassa riittävää merkitystä, elleivät poliitikot tee päätöksiä. Haluan herättää myös tavallisia ihmisiä ajattelemaan ja tiedostamaan ilmastonmuutoksen ajankohtaisuuden. Me elämme viimeisiä vuosia, jolloin lämpenemisen hillintä ON vielä mahdollista. Aika toimia on nyt. Mielenosoitus on yksi eniten huomiota ja keskustelua herättävistä tavoista. Varsinkin, kun mieltään osoittavat henkilöt ovat nuoria.

Lukiolaiset ovat niitä, joita on informoitu koko heidän elämänsä ilmastonmuutoksesta, ja nyt he kaiken lisäksi voivat todistaa sen omin silmin. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan erityisesti nuorten ja lasten tulevaisuuteen. Käsillä ovat ne hetket, jolloin vielä voi tehdä muutoksia, mutta lukiolaiset ovat liian nuoria äänestämään. Siksi heidän täytyy jättää koulunkäynti väliin ja osoittaa mieltään oman tulevaisuutensa puolesta. Mielestäni onkin vastuutonta, lähes tekopyhää, kuinka osa päättäjistä tuomitsee lukiolaisten lakkoilun. Mitä järkeä lukiolaisten on opiskella ahkerasti tulevaisuuden puolesta, jos poliitikkojen ilmastopäätökset tuhoavat maailman, johon lukiolaiset opiskelujen päätteeksi valmistuvat? Uskoakseni aikuiset huomaavat, että lakossa ovat juuri lukiolaiset ja nuoret ylipäätään. Jos olisin äiti tai isä, jolla on omia teini-ikäisiä mieltään osoittavia nuoria, heräisin ajattelemaan yhteiskuntaamme ja ilmastopolitiikkaamme entistä tarkemmin.

Olen vasta nuori, enkä korkeakoulutettu poliitikko tai tutkija, joka osaisi antaa ratkaisuja ilmastokriisiimme – en, vaikka kuinka olen pääni puhki yrittänyt miettiä. Itse mielenosoituksessa mietin, kuinka kohtuutonta on se, että me nuoret joudumme järjestäytymään ja osoittamaan mieltämme sen vuoksi, etteivät aikuiset vallassa olevat päättäjämme saa mitään puheiden lisäksi aikaiseksi.

Vieressäni käveli lukiolaisten ja yläasteikäisten lisäksi myös paljon alakoululaisia. Silloin tulin todella vihaiseksi. Kuinka vääristynyt tämä kurja saastunut maailma voi olla, jos pienet lapset, joiden kuuluisi olla leikkimässä puhtaassa ilmassa, ovat niin huolissaan maapallomme tilasta, että haluavat osallistua lakkoon myös. Onhan se ihailtavaa toimintaa, mutta samalla epäreilua, kuinka nykyiset (olemattomat) ilmastotoimemme ajavat lapset sellaiseen paniikkiin ja ahdistukseen. Mietin, kuuluuko sen niin ihanalta kuulostavan nuoruuden olla täynnä ilmastoahdistusta vai kuuluisiko minun ennemminkin keskittyä ihmissuhdedraamoihin ja muihin teinileffoissa nähtäviin asioihin.

Yhteiskuntamme tarvitsee radikaalia ilmastoherätystä. Ihmisten täytyisi tiedostamisen lisäksi ruveta miettimään konkreettisia toimia myös omassa elämässään. Kaikki kyllä tietävät, mitä pitäisi tehdä: vähentää muovin kulutusta, autoilua, lentämistä, punaista lihaa ja lihaa ylipäätään. Mutta jostain syystä muutosta ei tapahdu. Käsitykseni mukaan se johtuu yhteiskunnallisista asenteista. Ihmisten on lopetettava naiivi ajattelu siitä, kuinka yksilöiden päätökset eivät mukamas vaikuta. Miettiikö kukaan ikinä, että itse asiassa yhteiskunta rakentuu yksilöistä, joten muutoksen voi toteuttaa yksilö kerrallaan. Ja isommassa mittakaavassa tärkeimmässä roolissa ovat päättäjät. Varsinkin heitä pitäisi painostaa tekemään ilmastoystävällisiä päätöksiä ja pian, sillä ilman heidän tekojaan ilmastonmuutosta on mahdoton pysäyttää.

Koulujen tulisi korostaa entistä enemmän ympäristöystävällisiä valintoja ja kertoa, kuinka ilmastonmuutosta voidaan hillitä yksilötasolla. Kuulin myös, etteivät kaikki koulut antaneet lapsien ja nuorien osallistua lakkoon. Luinkin erään twiitin, jossa kirjoittaja miettii, kuinka on mahdollista, että lapsi saa lomaa Thaimaan-matkalle mutta ei lupaa osallistua yhtenä päivänä lakkoon, jonka tarkoitus on vaikuttaa tärkeään ja ajankohtaiseen asiaan. Koulumaailmassa tällainen toiminta olisikin hyvä kitkeä kouluista pois ja sen sijaan kannustaa nuoria ympäristötekoihin ja vaikuttamiseen.”

TEKSTI Iida Ronkainen
KUVAT Ira Peltonen, mediatiimi