Babylon-näytelmässä katsoja voi nähdä myös itsensä

Tavallisena maaliskuun torstaina, sateisena ja harmaana, tapahtui jotakin todella ihmeellistä. Noin 200 opiskelijaa ja viisi opettajaa täyttivät Itiksen Stoan ison teatterisalin. Värikkään ja puheliaan ihmisjoukon päästi sisään hauska klovni. Red Nose Companyn klovneriateos nimeltä Babylon käsittelee valtaa enimmäkseen naisen näkökulmasta. Näyttelijöinä siinä ovat Minna Puolanto ja Hanna Seppä, ohjaajana Marielle Eklund-Vasama.

Odotimme Stoan aulassa Babylon-esityksen alkua. Kun sitten oven tuli avaamaan klovni ovimiehen sijasta, aloin nauraa heti, kuten myös monet muut. Se nenä ja se erikoinen ääni, jolla klovni puhui, olivat kyllä aika yllätys. Itse näytelmässä oli kohtia, joissa hengitys salpaantui, mutta sitten tuli jotain huvittavaa ja sai hengähtää helpottuneesti.

Esityksessä tulee ilmi, kuinka valta vaihtelee ihmisen aseman ja asenteiden mukaan. Erittäin suorapuheisesti näytelmässä tarkastellaan erilaisia vallanjakoasioita koomisen vireen sävyttäminä. Käsitellään vaikeita aiheita, koulukiusaamista ja vanhempien välinpitämättömyyttä, mutta lavalle ilmestyy välillä myös kuuluisuuksia, kuten Madonna ja Katariina Suuri.

Babylon-näytelmästä voi löytää myös itsensä tai läheisensä. Esityksen avulla pääsee näkemään itsensä toisen näkökulmasta, ikään kuin sivusta.

“Babylonin” päämääränä on kysyä, miksi me – oikeastaan aina – asettaudumme toisiimme nähden jonkinlaiseen valta-asetelmaan? Emmekö voisi elää tasa-arvoisessa yhteiskunnassa? Millainen valta on hyvää, millainen valta ei turmele? Esitys tutkii myös eri sukupuolten välisiä valtarakenteita.

Hienoa, että meitä katsojiakin otettiin mukaan parissa kohtauksessa. Yksi opiskelijoista sanoikin osuvasti: ”Oli pieniä dippauksia pelottavaan ja sitten oli taas hauskaa.” Yleisöstä kuului hihkaisuja, kauhistuksen ääniä ja sitten taas kovaa naurua, kun jännityksen jälkeen seurasi yllättäviä käänteitä.

Esityksen jälkeen kysyin päänäyttelijältä Minna Puolannolta: ”Mistä tuli idea juuri vallankäytöstä?” Minna Puolanto vastasi: ”Liitän esityksen alkupisteen hetkeen, joka tapahtui monta vuotta sitten. Tarkkailin kollegani kehollista olemusta harjoitusten tauolla. Hän oli viehättävällä tavalla feminiininen ja pehmeä. Tajusin, etten ole itse kehossani vastaavalla tavalla naisellinen omassa arjessani, vaikka näyttämöllä löydän kehostani kyllä tarvittaessa nuo kvaliteetit. Mietin, mistä tämä johtui. Tulin siihen tulokseen, että yksi syy on se, että haluan olla mahdollisimman tasa-arvoinen kohdatessani ihmisiä. Kyse on siis kehollisesta vallankäytöstä. Naiselliset piirteet objektisoivat kehoa. Työskentelyvaiheessa esitys laajeni tutkimaan valtaa monella muullakin tavalla, mutta tuo oli se havainto, joka alun pitäen herätti kiinnostukseni aiheen tutkimiseen teatteriesityksen keinoin.”

Babylon-esityksen jälkeen varmaan alkaa myös ajatella herkästi, missä tilanteissa käyttää valtaa ja milloin on valta-asetelman heikoin. Esityksessä kehotettiin yleisöä: ”Ajatelkaa mielessänne jotain henkilöä, joka saa teidät tuntemaan itsenne pieneksi, ja sitten ajatelkaa jotakin henkilöä, joka saa teidät tuntemaan itsenne suureksi.”

Katsojat kehuivat esitystä etenkin siitä, että koko lava, ja enemmänkin, oli otettu käyttöön taitavasti. Ihastusta herätti myös se, kuinka hienosti oli näytetty eri valta-asetelmat ja miten klovnien meikit antoivat mahdollisuuden nähdä esiintyjien silmien liikkeet erittäin tarkasti, ja se, että ei ollut neljän seinän illuusiota.

Erittäin onnistunut, huumorintajuinen, hauska ja omalla tavallaan kiehtova esitys! Mahtavasti ja sulavasti soljui koko näytelmä. Lavalla esiintyi vain kaksi näyttelijää – ja puu. ?

TEKSTI Eleonora Petriläinen, mediatiimi
KUVAT Reeka Murtomäki, mediatiimi