Wanhojen tanssit, pienen lukiolaisen tähän asti hauskin kokemus!

Wanhojen tansseihin valmistautuminen oli pitkä ja tunteita täynnä oleva prosessi. Treenasimme kolmesti viikossa läpi koko kolmannen jakson ja jatkoimme samaa hullunmyllyä koeviikolla ylimääräisten treenien ja oman tanssin harjoitusten parissa. Vaikka aikaa opetella kaikki 14 tanssiamme olikin marraskuun lopusta ystävänpäivään asti, alkoivat h-hetken lähestyessä hikipisarat kirvota otsalle, kun ensinnäkin omaa tanssia päästiin harjoittelemaan yhdessä vasta noin viikkoa ennen tansseja ja Helsinki-valssia väännettiin kuntoon vielä kenraaliharjoituksissa. Suurimmalla osalla puvut ja mekotkin pääsivät mukaan tanssin pyörähdyksiin vasta esiintyessämme ensimmäistä kertaa perheillemme ja muille läheisillemme torstai-iltana Valkoisella salilla.

Itse wanhojen tanssit olivat varmasti yksi hauskimmista kokemuksista, mitä pieni lukiolainen on tähän mennessä saanut kokea. Valkoisen salin tunnelma ja ympärillä olevat kanssatanssijat tyrmäävissä asuissaan olivat aivan eri maailmasta kuin lukion arki. Tanssin hurmoksessa tuntui unohtavan kaiken, myös monen viikon aikana opetellut tanssin askeleet, mutta yllättäen jalat muistivat pään puolesta valssin pyörähdyksen, laukka-askeleet, pistot ynnä muut. Ainakin melkein kaikissa tansseissa.

Sydäntä koetelleita hetkiäkin oli: esimerkiksi mekon helma jäi kaverin jalkoihin, ja sitä seurasi repeytymisen ääni sekä havainto, että muut tanssijat suorittivat parhaillaan tyylikkäästi tangon sivuaskelia, kun oman parini kanssa olimme jo menossa promenadiin. Pienistä kommelluksista huolimatta tanssit sujuivat todella hienosti. Oli ihanaa päästä näyttämään pitkän harjoittelumme tulos ja liitämään tanssilattialla. Rakastin ryhmähenkeämme ja kaikkien antamaa panostusta tanssien onnistumista ja varsinkin omaa tanssiamme kohtaan, mikä näkyi sekä Valkoisella salilla että jäähallilla. Muiden opiskelijoiden ja opettajien kiusaaminen kolmella hakutanssilla oli myös mukavaa. Kahden päivän mittainen tanssien loisto meni kuitenkin nopeasti ohi, ja nyt meidän pitäisi totutella olemaan vanhoja ja viisaita ― tai ei ehkä vielä viisaita. Sen vuoro taitaa tulla vasta abivuonna.



TEKSTI Johanna Piira, mediatiimi
KUVAT Vilja Salminen ja Emily Pöyliö, mediatiimi
VIDEOT Onni Kallio, mediatiimi