Kevään 2018 ylioppilaan puhe

Rakkaat vastavalmistuneet ylioppilaat, arvoisat rehtori ja opettajat sekä hyvät juhlavieraat!

Alkuun haluan onnitella teitä kaikkia valmistuvia. Takanamme on suuri urakka, josta olemme selvinneet kunnialla. Haluan myös kehua teitä: se, että istutte täällä, tarkoittaa, että olette tehneet parhaanne ja onnistuneet. Takana on kolme vuotta raskaita opintoja, stressaavat ylioppilaskirjoitukset, kesätyönhaku ja juhlavalmistelut. On uskomattoman hienoa, että olette jaksaneet läpi tämän kaiken ja pitäneet yllä positiivista ilmapiiriä koulussamme.

Kevättäni, kuten monen muunkin täällä, on värittänyt ja varjostanut pääsykokeisiin lukeminen. Pääsykoeteoksessa puhuttiin politiikan muutoksesta, mutta se sai minut ajattelemaan muutosta yleisemmin sekä erityisesti meitä nyt valmistuvia. Olemme eläneet suurten muutosten, jopa murrosten, keskellä koko lapsuutemme ja nuoruutemme, ja myös lukio on merkinnyt meille jäämistä suurten muutosten väliin.

Syntyminen vuosituhannen vaihtumisen kynnyksellä on leimannut elämäämme ja tehnyt meistä väliinputoajien vuosikurssin. Emme ole 90-luvun lapsia, jotka kasvoivat ilman älypuhelimia ja kannettavia tietokoneita. Myös muistikuvamme 2000-luvun alun teknologiasta ovat hataria, eikä yksilöllisyytemme korostaminenkaan tuo meille työelämässä automaattisesti onnea. Muutos näkyi myös lukiovuosina: vietimme ensimmäiset puolitoista vuotta Mäkipellontiellä, ennen kuin pääsimme takaisin Torkkelinmäelle. Kesken opintojamme opetussuunnitelma muuttui. Sen ei pitänyt vaikuttaa meihin, mutta yhtäkkiä omat kurssivalintamme hankaloituivat. Niillä, joita odottaa välivuosi, on edessä vielä uusi epävarmuus: yliopistojen pääsykokeet vähenevät, ja selvyyttä muutokseen tulee vasta tulevana kesänä.

Eniten tämä kokemamme muutos on kuitenkin näkynyt opintojen digitalisaationa. Varsinkin alussa osalla meistä, myös itselläni, oli tietotekniikkaan liittyvä paniikki. Opetustekniikan käyttämisessä on suuria eroja eri yläasteiden välillä, joten lukiossa täytyi oppia paitsi uusia tietoja, myös tietoteknisiä taitoja. Yhtäkkiä meidän piti opetella käyttämään kaikenlaisia, oppimisen helpottamiseen tarkoitettuja alustoja. Näitä olivat esimerkiksi Wilma, Fronter, Tabletkoulu, Abitti, Google Classroom, ePortfolio… Jouduimme myös raahaamaan mukanamme sekä tietokoneita että oppikirjoja. Digitalisaatio tuntui ylhäältä johdetulta projektilta: vallalla oli nyttemmin jo kritisoitu diginatiiviajattelu, jonka mukaan meidän oletettiin olevan tietotekniikan ammattilaisia. Diginatiiviajattelu voi kuitenkin hämätä: vaikka käytän sosiaalista mediaa rutiininomaisesti päivittäin, en vieläkään osaa asemoida Word-tiedostoa oikein.

Digitalisaatiosta on kuitenkin ollut myös hyötyä. Olemme olleet siinä mielessä onnekkaita, että olemme saaneet osassa aineista tehdä sähköisen ylioppilaskokeen. Se on tuntunut luontevalta – kirjoitammehan muutenkin lähes kaikki tekstit tietokoneella. Tällöin kirjoittaminen on nopeampaa ja vapaampaa. Samalla sähköisissä reaaliaineiden ylioppilaskokeissa on korostunut aineiston hyödyntäminen, ja koe on siirtynyt testaamaan työelämässä ja tulevissa opinnoissa hyödyllisempiä taitoja ulkoa opettelun sijaan. Emme myöskään olleet ensimmäisiä, jotka joutuivat testaamaan uusia ylioppilaskokeita. Vaikka uusi pisteitys ja satunnaiset tietotekniikan aiheuttamat ongelmat vaivasivat myös meitä, tukenamme oli jo opettajien ja vanhempien ystäviemme tietotaito.

Haluaisinkin kiittää opettajia, joihin tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet vielä meitä enemmän. He ovat sitkeästi opetelleet uuden tekniikan ja opastaneet meitä parhaansa mukaan. He ovat sopeuttaneet uuden opetussuunnitelman toimivimpia puolia meidänkin opintoihimme ja säilyttäneet hyväksi havaitut käytännöt. Olemme teidän ansiostanne saaneet parhaan mahdollisen kokemuksen lukiosta.

Kiitos kuuluu opettajille, ja Torkkelille yhteisönä, myös ymmärtäväisestä asenteesta. En halua sortua kliseisiin Torkkelin “erilaisuudesta”, mutta opettajille kuuluu erityiskiitos joustoista, joita he ovat tarjonneet. Olemme saaneet, kohtuullisissa rajoissa, anteeksi aikataulujen ja poissaolojen ylittymisen silloin, kun elämä on tuntunut erityisen raskaalta. Lukio-opintojen suorittaminen neljässä vuodessa on Torkkelissa hyväksyttyä, ja siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Jokaisen kuuluukin saada edetä oman jaksamisensa ja halunsa mukaan! Kiitos kuuluu siis myös opinto-ohjaajille.

On totta, että koulumme oppilaat ovat herkkiä, jopa introvertteja. Silti meitä ei ole hemmoteltu, vaan meitä on opintojemme aikana haastettu tekemään ryhmätöitä ja pitämään esitelmiä – nämä ovat molemmat hyödyllisiä taitoja tulevaisuutta varten. Hyödyllisten taitojen lisäksi olemme saaneet ystäviä, jotka varmasti pysyvät rinnallamme läpi elämän.

Haluaisin vielä erityisesti kiittää eläkkeelle jäävää uskonnon- ja psykologianopettajaa Leena Päivänsaloa. Hän on tehnyt koulussamme pitkän ja hienon uran. Leenan viimeisellä ryhmänohjausryhmällä on lukuisia ihania tarinoita ryhmänohjaajastaan. He haluavat vielä erikseen kiittää avusta ja huolenpidosta. Leena kuulemma leipoi heille ensimmäisenä koulupäivänä mantelikeksejä, sillä mantelit tutkitusti parantavat oppimiskykyä. Leenan maukkaat leivonnaiset ovat muutenkin piristäneet lukiomme ihmisten mieliä ja vatsoja.

Omasta puolestani tahtoisin vielä kiittää koulumme erinomaisia äidinkielenopettajia, jotka ovat opettaneet meille oma-aloitteista, jopa normikriittistä, ajattelua. Kiitos kuuluu myös matematiikan opettajille, erityisesti Matti Salliselle. He ovat sitkeästi jaksaneet tehdä kanssamme töitä. Kiitos vielä historian ja yhteiskuntaopin opettaja Anne Mattssonille ylioppilaskokeisiin valmentamisesta sekä lukuisista retkistä ja matkoista, joille olemme päässeet.

Lopuksi haluan vielä kerran onnitella kaikkia uusia ylioppilaita ja toivottaa iloista juhlapäivää. Käyttäkää kaikki Torkkelista saamanne eväät, niin taidot kuin verkostot, hyödyksenne tulevaisuuden muutosten keskellä.

Hanne Pirilä

KUVAT Loviisa Kangas