Julia: “Kuumeisesti ennakkotehtäviä vääntävä 15-vuotias itseni ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan inspiroivan töillään jotakin muuta”

Tammikuun 20. päivänä koulumme toinen kerros muuttui jälleen avoimien ovien kunniaksi loisteliaaksi taidemyyntinäyttelyksi. Normaalisti unisia opiskelijoita majoittava teehuone täyttyi taas pöydistä, vierailijoista, taiteilijoiden aluista ja heidän upeasta taiteestaan. Edellisistä vuosista poiketen myös käytävälle asti levisi myyntipöytiä kukkurallaan piirustuksia, maalauksia, astioita, veistoksia ja muita taideteoksia. Hulinaa ja vilskettä riitti koko neljän tunnin ajan, kun entiset ja tulevat opiskelijat, läheiset ja muut koulusta ja taiteesta kiinnostuneet kävivät ihastelemassa ja ostamassa opiskelijoiden töitä.

Itse olin taidemyyntinäyttelyssä kolmatta ja viimeistä vuotta myymässä. Kolmeen vuoteen onkin ehtinyt sisältyä monenlaisia myytäviä töitä ja erilaisia ostajia. Omasta ja koulun vakutuksesta taiteeni on ajan myötä kehittynyt ja samalla olen rohkaistunut ja myynyt vuosi vuodelta enemmän. Taidemyyntinäyttelyyn valmistautuminen on aina ollut hektistä ja jännittävää. Tänäkin vuonna se jäi viimeiseen iltaan, jolloin minut yllättivät haikeuden tunteet. Taidemyyntinäyttely on ollut minulle kevään alun merkki, vaikka maata peittäisikin ulkona paksu lumivaippa kuten nyt. Tällä kertaa se ei kuitenkaan merkinnyt pelkkää kevään alkua, vaan viimeistä kevättäni lukiolaisena.

Taidemyyntinäyttelyyn liittyy paljon lämpimiä muistoja. Muistan edelleen sen, kuinka ensimmäisenä opiskeluvuotenani jännittyneenä vakoilin töistäni kiinnostuneita sermin takaa. Olin ilmoittautunut näyttelyyn avustajaksi vain saadakseni seurata järjestelyn sivussa vierailijoita. Silloin töitä ei vielä myynyt itse taiteilija henkilökohtaisesti, mutta se ei tehnyt siitä yhtään vähemmän jännittävää. Se oli ensimmäinen tilaisuuteni myydä töitäni, ja vaikka rahaa en saanutkaan paljoa, oli se kokemuksena erittäin rohkaiseva. Töistäni oltiin kiinnostuneita, mikä tuntui mahtavalta.

Tämän vuoden taidemyyntinäyttely olikin kokemuksena kaikista kolmesta ikimuistoisin. Pöydälläni kävi ystäviä sekä vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Sain töistäni positiivista palautetta enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pääsin juttelemaan monien jo aikaisempina vuosina minulta ostaneiden kanssa, sekä monien aivan uusien. Sain kuulla kauniita ja rohkaisevia sanoja, muistoja ja näkökulmia.

Eräs ensimmäisen vuoden opiskelija kertoi, että työni olivat viime vuoden avoimissa ovissa motivoineet häntä hakemaan Torkkeliin. Mieleeni tulivat kaikki ne upeat työt, joita ihastelin avoimissa ovissa ollessani itse vasta yhdeksännellä luokalla. Vaikka tuntuukin haikealta, että siitä on jo niin kauan, en voisi olla onnellisempi siitä, kuinka paljon minä ja taiteeni ovat sen jälkeen kehittyneet. Kuumeisesti ennakkotehtäviä ja peruskoulun lopputöitä vääntävä 15-vuotias itseni ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan inspiroivan töillään jotakin muuta.

Avoimien ovien tuoman myyntitilaisuuden ansiosta olen saanut kokemusta ja rohkaisua myydä töitäni koulun ulkopuolellakin. Lähetin esimerkiksi juuri kuvataiteen lukiodiplomistani postikorttikokoiset printit ostajalle Yhdysvaltoihin, mitä en varmasti olisi koskaan tehnyt, jos en olisi silloin ensimmäisenä vuotenani Torkkelissa uskaltautunut ilmoittautua ensimmäistä kertaa myymään. Uskonkin, että taskurahan lisäksi taidemyyntinäyttely on antanut minulle runsaat eväät taiteen kanssa työskentelyyn myös tulevaisuudessa, ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Julia Salonen, mediatiimi