Populismi-kurssin kohokohta: päiväretki Tallinnaan
Joukko opiskelijoita hytisee laivaterminaalin ovien edessä itsenäisyyspäivää seuraavana aamuna. Useampi valittaa väsymyksestä; kello ei ole vielä kahdeksaa. Silti porukassa leviää jännityksen sekainen innostus. Populismi-aiheisen kurssin opiskelijat ovat pian matkalla vierailulle tallinnalaiseen lukioon. Aiheena on mikäpä muu kuin populismi, enempää kukaan ei tunnu tietävän.
Laivassa käymme ryhmässä läpi päivän ohjelmaa. Kotiläksynä niin me kuin virolaiset opiskelijatkin ovat saaneet liudan populismia käsitteleviä artikkeleita, jotka täsmentävät populismin nousua erityisesti itäisessä Euroopassa. Pienemmissä työryhmissä yritämme keksiä kysymyksiä valmiiksi. Koululla meillä on aikaa korkeintaan tunti, siinä ajassa pitäisi ehtiä sanoa kaikki oleellinen. Ja ennen kaikkea uskaltaa – vielä englanniksi!
Saapuessamme Tallinnaan meitä on vastassa kaksi paikallista lukiolaista Paula ja Emmely. Hymyillen he johdattavat meidät kulkuvälineestä toiseen ja lopulta koululleen: 32. “keskkoulun” eli yhtenäiskoulun lukioon. Sujuvalla englannilla he kertoilevat Tallinnan kiinnostavista nähtävyyksistä (meitä varten taidepainotuksella!) sekä koulustaan. Puheiden perusteella koulu kuulostaa unelmalta. 32. koulussa on erikseen niin historian, taiteen kuin liiketalouden linjat. Opiskelijat ovat innostuneita ja tunnelma koulussa kannustava. Jokainen saa olla oma itsensä ja kouluun on aamulla mukava mennä. Kuulostaa ihan Torkkelilta!
Perillä Mustamäessä: 32. keskkool
Luokassa meidät otetaan iloisesti vastaan. Ahtaudumme rinkiin vähän kiusaantuneina ja vaihdamme uteliaita katseita puolin ja toisin. Historianopettaja Maarja Tinn ottaa tilanteen heti haltuunsa: jokainen kertoo nimensä ja ensikosketuksensa Viroon tai Suomeen. Ideana on luoda suotuisa ilmapiiri, jolloin asiakysymyksiinkin on helpompi pureutua. Kierroksen aikana nauru tarttuu.
Itse keskustelu potkaistaan käyntiin apukysymysten avulla: Mitä on populismi? Mitä hyvää populismin noususta voi löytää? Millaista roolia nationalismi näyttelee populistisessa retoriikassa? Aluksi keskustelu ei oikein luista. Kaikki odottavat, kuka rohkenee aloittaa. Sen jälkeenkin puheenvuorot jaetaan nätisti viittaamalla, kun ensin on odotettu (tai toivottu), haluaako kukaan muu sanoa ensin jotain.
Lopulta keskustelusta tulee varsin antoisa. Määritämme, että populismissa on kyse nimenomaan suurten massojen miellyttämisestä – ennen kaikkea niiden, jotka kokevat asemansa uhatuksi: keskiluokkaisten miesten. Sen jälkeen käydään läpi populistisen retoriikan keinoja: saada monimutkaisiin asioihin yksinkertaisia vastauksia. Kaikkein kiinnostavinta antia on kuitenkin kuulla virolaisesta populismista. EKRE-puolueessa on kuulemma kokonainen perhe timosoineja! Virolaisten tiedot Suomesta, erityisesti politiikasta ja historiasta saavat meidät hämillemme. Suomi 100 -juhlan kunniaksi populismikeskustelumme taustalla soi viereisestä huoneesta suomalainen musiikki.
Kun on aika rientää ruokailuun, kaikkia tuntuu vähän harmittavan. Puhuttavaa olisi ollut vaikka kuinka pitkään! Ruokailun jälkeen taas on kiire taidemuseo Kumuun, jossa meitä odottaa kaksi äärimmäisen kiinnostavaa näyttelyä. Ensimmäisessä esitellään sosialistista realismia, ja mikä kiinnostavampaa, taidetta, jota tehtiin omilla varoilla, piilossa. Sen jälkeen on vuorossa Vaeltajat-näyttely, joka tutkii Itä-Euroopan suhdetta matkustamiseen: kuinka sosialistisessa maassa matkustaminen oli harvojen etuoikeus ja kuinka vapaasta liikkuvuudesta on muutamassa vuosikymmenessä tullut itsestäänselvyys.
Kun päivän virallinen ohjelma on ohi, on aikaa omille riennoille. Toiset jäävät taidemuseoon, toiset lähtevät ostoksille. Osa jää kiertelemään kaupunkia. Lopulta jännittävä ja toiminnantäyteinen päivä on ohi ja olemme pakkautuneet takaisin laivaan. On vielä aikaa tehdä viimeisiä ostoksia, ellei koko päivän käveleminen ole vienyt kaikkia mehuja ja torkkuminen tunnu huomattavasti houkuttelevammalta. Olemme satamassa yhdeksältä ja kukin kotona yhdentoista aikoihin. Mikä päivä!
Saamme myöhemmin positiivista palautetta Tallinnasta. Virolaisten mielestä olemme fiksuja nuoria – tunne on molemminpuolinen. Silti palautteessa harmitellaan samaa asiaa kuin me tykönämme. Harmi, että aikaa oli niin vähän, ei ehditty kunnolla tutustua! Kouluvierailusta jää kuitenkin positiivinen maku: vaihtotoimintaa olisi kiinnostavaa tehdä enemmän. Ja ehdottomasti osallistua, jos tilaisuus tarjoutuu!
TEKSTI: Hanne Pirilä
KUVAT: Anne Mattsson, Maarja Tinnin opiskelijat