Kevään 2017 ylioppilaan puhe

Arvoisat vastavalmistuneet ylioppilaat, rehtori ja opettajat sekä hyvät juhlavieraat!

Olemme kolmen vuoden ajan laskeneet päiviä vuoroin kauhulla ylioppilaskirjoitusten ja koeviikkojen lähestyessä ja vuoroin innolla odottaessamme juhlia, lomia sekä tietysti tätä päivää, kun saamme käteemme todistukset uurastuksestamme sekä päähämme valkolakit merkiksi saavutuksistamme.

Lakin päähän painaminen merkitsee meille yleissivistyksen ohella myös rajapyykkiä matkalla aikuisuuteen. Olemme tällä matkalla kasvaneet ja kypsyneet myös opetussuunnitelman rajojen yli, oppineet arvostamaan toisiamme yhtä arvokkaina yksilöinä ja soveltamaan luovuuttamme yllättävissäkin tilanteissa. Torkkelin opiskelijoina olemme myös saaneet tasokasta opetusta taiteen saralla.

Tämä saavutus, jota tänään juhlimme, ei ole itsestäänselvyys, vaan kiitos siitä kuuluu kaikille meitä lukioaikana tukeneille ihmisille – juhlikaamme myös teitä, sillä yksin emme olisi tässä.

Haluan kiittää meidän ylioppilaiden puolesta rehtoria, koulusihteeriä ja opinto-ohjaajia siitä, että olette tehneet arjestamme mahdollisimman mutkatonta ja opiskelustamme sujuvaa. Lisäksi haluan kiittää kuraattoria, terveydenhoitajaa ja psykologia, jotka ovat huolehtineet terveydestämme ja hyvinvoinnistamme, sekä opettajia, jotka ovat tehneet kaikkensa turvatakseen oppimisemme ja menestyksemme. Suuri kiitos kuuluu myös perheille ja läheisille, joiden kannustusten ansiosta olemme selvinneet vaikeistakin hetkistä.

Ja mitä Torkkeli olisikaan ollut ilman teitä kanssaopiskelijoita, ystäviä, jotka teitte arjesta mielekästä ja koulusta sen paikan, johon on kiva saapua. Meidän vuosikurssimme yhteishenki on ehkä perustunut pitkälti Facebookissa käytyihin riitoihin, mutta en voi väittää, etteikö meillä olisi ollut hauskaa! Lukion arkea ovat piristäneet perinteiset tapahtumat, kuten Kolmen Suuren Taidelukion juhlat, wanhojen tanssit sekä penkkarit.

Kolmen vuoden aikana olemme saaneet nähdä niin näytelmiä kuin näyttelyitäkin, joihin opettajamme ovat meitä vieneet, mutta sen lisäksi taidelukiolaisina olemme itse saaneet osallistua huikeisiin projekteihin, kuten eduskunnan ja Rahamuseon näyttelyiden tekemiseen. Tosin jos vielä kerran kuulisimme opettajan suusta fraasin ”Mistä Suomi elää vuonna 2067”, luovuuden liekki sammuisi sisältämme – innostus kyseiseen näyttelyyn alkoi hiipua, kun teimme jo kolmatta työtä samasta aiheesta.

Tänä vuonna meillä on monta syytä juhlaan, sillä juhlimme oman valmistumisemme lisäksi myös 100-vuotiasta Suomea. Vuoden 1917 maaliskuussa tavallisesti niin tiukasti häiriötekijöiltä suojatut ylioppilaskirjoitukset keskeytyivät, kun rehtorit halusivat kertoa Venäjältä kantautuneet uutiset viipymättä kokelaille. Venäjän keisari oli luopunut vallastaan, mikä käynnisti tapahtumaketjun, joka johti Suomen itsenäistymiseen myöhemmin samana vuonna.

Sadan vuoden itsenäisyytensä aikana Suomi on noussut monessa asiassa maailman huipulle: Olemme olleet edelläkävijöitä niin tasa-arvossa kuin koulutuksessakin. Meillä on esimerkiksi ollut yhtäläinen ja yleinen äänioikeus toiseksi pisimpään koko maailmassa, sekä meillä on nykyään ilmainen koulutus tarjolla kaikille. Nämä asiat antavat aihetta ylpeyteen ja juhlaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kehityksen pitäisi loppua tähän. Koulutus on tällä hetkellä taas murroksessa: otsikkoihin nousevat esimerkiksi digitalisaatio sekä ylioppilaskirjoituksista tai yliopistojen pääsykokeista luopuminen.

Ylioppilaskirjoitusten arvo on kuitenkin siinä, että ne ovat kaikille samanlaiset, mikä turvaa erilaisten ihmisten samanarvoisen kohtelun. Meitä puhuttelee edelleen sukupuolten välinen tasa-arvo, kun puolalainen europarlamentaarikko sanoo, että ”naisten kuuluu ansaita vähemmän, koska he ovat heikompia, pienempiä ja vähemmän älykkäitä”, ja todistaa näin joidenkin ihmisten yhä pitävän eri sukupuolia eriarvoisina.

Kuluneen sadan vuoden aikana on tapahtunut isoja muutoksia – ja on selvää, että sellaisia tulee tapahtumaan seuraavienkin vuosikymmenten aikana, kun me lakin saaneet lähdemme maailmalle.

Meidän polkumme haarautuvat tästä hetkestä moneen suuntaan: Osa jatkaa opiskelua, toiset lähtevät töihin, jotkut pitävät välivuotta. Muutamme eri kaupunkeihin, jopa ulkomaille.

Torkkeli on antanut meille kaikille hyvät eväät elämään: yleissivistyksen lisäksi olemme oppineet täällä luovuutta, tasa-arvoa ja ennakkoluulottomuutta ja kannamme mukanamme näitä arvokkaita lahjoja, minne ikinä nyt suuntaammekin.

Paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille tänään ja tulevaisuudessa!

Katja Lindell