Retkellä Biomedicumissa ja Bio-Popissa: “Vähemmästäkin kädet tärisevät”

Tutustumiskäynnit ovat opiskelijoille sanoinkuvaamattoman tärkeitä. BI5-kurssilaisille oli t ällä viikollamahdollisuus päästä näkemään monia huippulaitteita, joista oppikirjat vain ohimennen kertovat, haastattelemaan ihailtavaa työtä ja tutkimusta tekeviä ihmisiä ja todella kokeilemaan, millaista on eristää geeniä.

Tarjolla oli kaksi tutustumiskohdetta: Helsingissä sijaitseva muun muassa lääketieteen opiskelijoiden hyödyntämä Biomedicum ja Viikin tiedepuiston Bio-Pop. Molemmissa paikoissa opiskelijoita varten oli suunniteltu minuutintarkka ohjelma, jossa todella päästiin syventymään esimerkiksi DNA:n monistukseen eli PCR-laitteen käyttöön, aivo- ja hermosolunäytteiden mikroskopointiin ja elektroforeesiin, jota käytetään isyystesteissä ja uhrintunnistuksessa. Puhumattakaan itsenäisistä labratöistä, jotka Bio-Popissa oli opiskelijoille valmisteltu.

Mutta aloitetaan kuitenkin aamusta, hetkestä, jona opiskelijat astuivat Biomedicumin valtavaan eteisaulaan. Kokemus oli vaikuttava. Huippumodernin rakennuksen sisältä aukesi tieteen maailma: Anu Wartiovaaran tutkimusryhmä esitteli meille työtään mitokondriosairauksien parissa, sitä, kuinka niitä tutkitaan ja mahdollisesti hoidetaan. Tiivistettynä mitokondrio on solun osa, joka tuottaa kaiken solun tarvitseman energian. Jos se on toimintakyvytön tai vajaatoimintainen, ihmisen hermo-, lihas- ja aivosoluissa ilmenee erilaisia muutoksia, jotka ilmenevät epilepsiana, lihasmassan katoamisena ja motorisina vaikeuksina erityisesti vauvaiässä. Tutkimusryhmään kuuluvat Olesia, Chris, Catalina, Sanna ja Riikka kaikki tutkivat erilaisia ratkaisuja: aivosoluissa tapahtuvan solusyönnin syitä tai kantasoluja potentiaalisena hoitomuotona. On insipiroivaa nähdä eri taustoista, eri maista tulleiden lahjakkaiden ihmisten tekevän työtä, jolla pyritään hyvään. Voisiko joku meistäkin jonain päivänä olla täällä?

Viikin Bio-Popissa taas päästiin heti tositoimiin, oikein kenttätöihin. Ohjelmassa oli DNAn paloittelu katkaisuetsyymin avulla ja DNA:n eristäminen eläinsolusta. Automaattipipettejä, sentrifugointilaitteita ja agaroosigeelieletroforeesilaite – kaikkea mistä biologian opiskelija voi vain haaveilla. Opiskelijat selvisivät kunnialla ryhmätöistä, vaikka jännitystä ja suoriutumispaineita oli ilmassa erityisesti, kun tuli aika pipetoida näkymättömässä geelissä oleviin pieniin koloihin noin 10 mikrolitraa DNA-näytettä – vähemmästäkin alkaa käsi täristä!

Saimme kuulla opiskelijoiden ja tutkijoiden poluista tehtäviinsä nyt ja siitä, kuinka tärkeintä on tuntea itsensä ja omat intohimonsa ja seurata niitä. Kyllä silloin löytää tiensä sinne, minne kokee kuuluvansa ja löytää muita kaltaisiaan. Tiede on luovuutta, lähes taidetta käytännön keinoin. Missä olisimmekaan ilman sitä? Ilman siitä kiinnostuneita ihmisiä?

TEKSTI Riia Vidgren, abiturientti
KUVAT Sari Laurila, biologianopettaja