Jokaisen tulisi nähdä Auschwitz

Su 9.10.

Tänään alkoi vihdoin historian erikoiskurssimme huipennus, matka Puolaan. Mukana oli yhteensä 34 opiskelijaa niin Helsingin kuvataidelukiosta kuin Kallion lukiosta sekä opettajat Tiina Kärkkäinen ja Niina Väntänen. Saavuimme myöhään illalla Krakovan lentoasemalle. Sieltä lähdimme bussilla kohti hotelliamme, joka sijaitsi reilun tunnin ajomatkan päässä Oswiecimissa, saksaksi Auschwitzissa. Hotellin sijainti oli erinomainen, sillä se oli hyvin lähellä Auscwitzin pääleiriä. Hotellille päästyämme meille jaettiin huoneet ja pääsimme tutustumaan huonetovereihimme, minkä jälkeen matkasta väsyneinä menimme nukkumaan.

Ma.10.10

Heräsimme aamulla aikaisin hotellin runsaalle aamiaiselle. Aamiaisen päätyttyä lähdimme pääleirille. Päivämme alkoi hyvin kattavalla kierroksella Auschwitzin leirissä. Opas kertoi meille paljon kaikenlaista työleirin vankien oloista, elämästä, rangaistuksista sekä muista kurjuuksista, joita he kohtasivat. Valokuvat, ääninauhat sekä leiriltä löydetyt esineet herättivät ajatuksia, ja ne toimivat hyvänä tehokeinona sisäistettäessä oppaan kertomusta. Työleirillä vankien kurjuus oli käsittämätöntä, ja minusta tuntuu, että hirveydet, joista leirillä kuulimme, avautuivat minulle kunnolla vasta kotona. Päivän aikana sain tietää paljon uusia asioita edellä mainituista asioista sekä monesta muusta, kuten vankien univormuissa olevien symbolien merkityksistä. Vankien päivittäisistä rutiineista ja elinoloista oli myös vaikuttavaa kuulla paikan päällä. Todellisessa ympäristössä saa jotenkin henkilökohtaisesti ja konkreettisemmin kiinni siitä, mitä todella tapahtui.

Kierroksen päätteeksi pääsimme syömään museon ravintolaan tilattua ruokaa. Pitkän aamupäivän päätteeksi ruoka maistui todella hyvältä. Ruoan jälkeen palasimme takaisin museon alueelle, jossa meillä oli mielenkiintoinen työpaja, joka käsitteli romanialaisten kansanmurhaa. Työpajassa meidät jaettiin viiteen ryhmään ja tehtäväksemme tuli vastata annettuihin kysymyksiin tutkimalla museon romaninäyttelyn tietoja. Esittelimme vastauksemme muulle ryhmälle, ja museon tutkija täydensi vajavaisuudet. Oli hienoa tutustua tarkemmin, miten natsien vainot vaikuttivat muihinkin kansanryhmiin kuin juutalaisiin.

Iltapäivä jatkui tutustumisella museon konservointiosastoon, jossa lähes 20 konservoijaa etsi tietoa alueelta löydetyistä esineistä. Meille esiteltiin lähes jokainen työhuone, jossa tutkittiin esimerkiksi matkalaukkuja. Oli hienoa päästä seuraamaan heidän työtään ja kysellä heiltä tarkennuksia. Näin pääsimme paremmin selville museon toiminnan yhdestä tärkeästä osa-alueesta. Päivän päätteeksi aterioimme läheisessä pizzeriassa hyvän illallisen, minkä jälkeen palasimme takaisin hotellille.

Ti.11.10

Aamiaisen jälkeen nousimme bussiin, joka kuljetti meidät Auschwitzin toiselle leirille. Tämä leiri on pariaan huomattavasti suurempi ja tunnetumpi, nimittäin Auschwitz Birkenau. Tuttu oppaamme odotti meitä porteilla hieman ennen porttien aukeamista. Sää oli koko matkamme ajan ollut sumuinen, kylmä, syksyinen ja sateinen, mikä itsessään lisäsi vierailumme synkkää tunnelmaa. Ennen porttien avaamista meillä oli hetki aikaa räpsiä valokuvia. Birkenau oli todella kammottavalla tavalla pysäyttävä ja käsittämätön. Lähes 200 hehtaaria oli muutettu massiiviseksi helvetiksi maan päälle. Olot Birkenaussa olivat vielä hirveämmät kuin Auschwitzissa. Oppaamme oli todella hyvä, ja hänen ohjauksestaan jäi hyvät jälkifiilikset. Oppaalla oli paljon asioita kerrottavanaan, ja hän esimerkiksi soitti meille sekä luvallista että kiellettyä musiikkia leiriltä.

Opastuksen aikana tutustuimme sekä vankien asuin- että pesutiloihin, päivittäiseen eloon ja rutiineihin. Tuhannet ihmiset joutuivat nukkumaan vieretysten betoni- tai maalattioilla suurissa parakeissa vailla lämpöä tai ruokaa. Kyseiset vangit olivat kuitenkin onnekkaita, sillä suurin osa leirille lähetetyistä ihmisistä ei koskaan saanut mahdollisuutta työntekoon. Nämä työkyvyttömiksi valikoidut ihmiset lähetettiin suoraan kaasukammioihin. Krematoriot olivatkin kauheimmista kierroksen paikoista, kuten myös lasten parakit .

Opastetun kierroksen jälkeen mielessä pyörivät monet asiat, sillä raskasta informaatiota oli paljon käsiteltävänä. Kävimme syömässä hotellilla ravitsevan lounaan, ja lyhyen vapaa-ajan jälkeen suuntasimme takaisin Auschwitziin. Birkenaun jäljiltä Auschwitz näytti jotenkin paljon kotoisammalta tiilisine parakkeineen ja kamiinoineen. Ohjelmassamme oli vuorossa taidepaja, jossa pääsimme tarkastelemaan vankien leirissä sekä sen ulkopuolella tekemää taidetta. Suurin osa taiteesta oli niin sanottua kiellettyä taidetta. Pohdimme esimerkiksi teosten merkittävyyttä tekijälleen sekä valitsimme perustellen oman suosikkimme. Taidepajan päätteeksi meillä oli aikaa tutkia näyttelyitä omatoimisesti. Tämän jälkeen siirryimme takaisin hotellille ja lähdimme bussilla kohti Krakovaa. Krakovassa meillä oli hetki aikaa hotellilla, minkä jälkeen lähdimme kohti Krakovan vanhaa kaupunkia maittavalle päivälliselle. Pitkän ja rankan päivän jälkeen uni tuli onneksi nopeasti.

Ke 12.10.

Tänään ohjelmassamme oli Krakovan nähtävyyksiä sekä juutalaiskortteleita ja synagogia. Tapasimme oppaamme Krakovan vanhankaupungin porteilla. Opastuksemme kulki Krakovan keskiaikaiselle todella kauniille vanhankaupungin torille , jossa ihastelimme muun muassa Marian kirkkoa sekä Verkahallia, eräänlaista markkinataloa. Matkamme jatkui Krakovan yliopistolle, joka on yksi Euroopan vanhimmista yliopistoista. Kävimme myös Krakovan linnassa ja linnan kirkossa sekä tämän jälkeen suuntasimme alas Kazimiertziin, juutalaiskortteliin. Valitettavasti synagogat olivat kiinni juutalaisen uudenvuoden takia. Mielestäni oli hienoa sekä hyvää vaihtelua, että tutustuimme holokaustin ohella myös paikalliseen historiaan, Puolassa kun olimme.

Kierroksen päätyttyä söimme kevyesti eräässä paikallisessa ravintolassa, josta suuntasimme Schindlerin museolle. Iso ryhmämme jaettiin kahden oppaan opastettavaksi. Museo oli mielenkiintoinen, mutta se ei niinkään kertonut Schindleristä tai hänen tehtaastaan vaan Puolan valloituksesta ja ongelmista, joita puolalaiset kohtasivat natsihallinnon alaisina. Sain paljon uutta informaatiota näyttelyn myötä. Kierroksen jälkeen siirryimme syömään todella hyvää Lähi-idän ruokaa ja kuuntelemaan taidokkaiden klezmer-muusikoiden perinteistä juutalaista musiikkia. Musiikki oli erityisen hyvää ja kruunasi hauskan ja mielenkiintoisen päivän. Ruokailun päätteeksi matkasimme takaisin hotellille viettämään vapaa aikaa.

To.13.10

Aamupalan jälkeen luovutimme huoneet ja lähdimme kohti bussipysäkkiä. Ajoimme Krakovan vanhankaupungin ohi kohti Nova Hutaa, jonka puolalaiset työläiset olivat rakentaneet toisen maailmansodan jälkeen itselleen tyhjästä Neuvostoliiton käskystä. Eilinen oppaamme kertoi meille alueen syntyperästä ja arjesta toisen maailmansodan jälkeen ja alueen arjesta nykyään. Opastuksen aikana tutustuimme alueen mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin ja paikallisten elinoloihin. Hätkähdin hieman kuullessani puolalaisten keskivertokuukausipalkan olevan vain 600 euroa eli noin neljä kertaa vähemmän kuin Suomessa.

Kierroksen jälkeen menimme kodikkaaseen ja persoonalliseen kahvilaan katsomaan sodanaikaisia propagandadokumentteja. Dokumentit oli suunnattu puolalaisille ihmisille, jotta he muuttaisivat Nova Hutaan ja pitäisivät työtahdin korkealla. Dokumentteja katsoessamme saimme kahvia ja leivoksia. Dokumenttien ja kahvien jälkeen palasimme Krakovaan, jossa meillä oli hetki aikaa ostaa matkamuistoja ja ihastella miljöötä. Illaksi tulimme hotellille, josta matkasimme bussilla lentokentälle ja sieltä takaisin Suomeen.

Tunnelmia matkasta

Olen hyvin onnellinen, että valitsin tämän soveltavan historian kurssin, jolla pääsimme opintomatkalle Puolaan. Ensinnäkin matka ja kurssi tarjosivat minulle elämyksiä ja informaatiota, jota en olisi mistään muualta voinut saada. Historian opiskelijana ja sen kirjoittajana sain todella hyödyllistä tietoa matkan aikana. Tieto on myös helpommin sisäistettävänä, kun vierailee paikan päällä paikoissa, joissa tapahtumat todella tapahtuivat, ja kuuntelee asiantuntevia oppaita.

Mielestäni tämänkaltaiset opintomatkat ovat hyvin tärkeitä oppimisen kannalta ja mahdollisten ennakkoluulojen välttämiseksi. Erityisesti Aushwitz kohteena on paikka, joka jokaisen ihmisen tulisi nähdä. Leirit ovat toisessa maailmansodassa tapahtuneiden kauheuksien symboleja. Jo nyt ihmiset alkavat unohtaa kauheuksien merkityksen. Tapahtumista oppiminen ja niiden tiedostaminen estävät meitä toistamasta virheitämme tulevaisuudessa.

Matka oli myös erittäin viihdyttävä, vaikkei se huviretki ollutkaan. Reissun aikana söimme hyvin ja nautimme toistemme seurasta. Vapaa-aikaa oli riittävästi, ja pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja sain uusia jopa pysyviä kontakteja elämääni. Luonnehtisin matkaa siis erittäin onnistuneeksi ja olen onnellinen, että sain olla mukana.

TEKSTI Ossi Kannosto, 2. vuoden opiskelija
KUVAT Tiina Kärkkäinen, historian opettaja