“Haluan istua rehtorin sylissä!” – Torkkelilaiset kyselivät alakoululaisten haaveista
Kävimme tutustumassa Haagan peruskoulun ala-astelaisten näkemyksiin tulevaisuudesta ja haaveammateista. Saapuessamme koulun pihalla oli juuri välitunti meneillään. Pienemmät oppilaat olivat leikin tiimellyksessä kiipeilytelineillä, ja isommat oppilaat pelailivat koripalloa ja juttelivat koulurakennuksen katoksessa.
Mennessämme haastattelemaan pieniä ykkösluokkalaisia tyttöjä he katsoivat aluksi meitä hämmentyneenä ja pelokkaana ja jatkoivat mieluummin leikkiään rekkitangoilla kuin osallistuivat haastatteluun. Saimme kuitenkin kuulla heiltä, että heidän mielestään ”lukio on paikka, jossa ehkä luetaan kirjoja päivät pitkät”. Kysyessämme haaveammatista yksi vastasi haluavansa kampaajaksi ja muut tytöistä eivät vielä osanneet vastata tähän lukiolaisissakin kauhua herättävään kysymykseen. Kiitimme yhteistyöstä ja lähdimme etsimään koulun pihalla leikkivien lasten joukosta seuraavia haastateltavia.
Päätimme mennä puhumaan leikkipaikalla oleville kakkosluokkalaisille. Heidän katseensa kirkastuivat, kun kerroimme olevamme lukiolaisia ja haluaisimme haastatella heitä reportaasia varten. Koko porukka vaikutti todella innokkaalta vastaamaan ja oli kiinnostunut kysymyksistämme. Tytöt osasivat sanoa, mikä lukio on, ja kertoivat sen olevan vähän niin kuin peruskoulu mutta vain vanhemmille oppilaille. Yksi tyttö vastasi suuri hymy kasvoillaan, että hänen mielestään lukiolaiset ovat kivoja, mikä sai tietenkin meidät toimittajat hyvälle tuulelle. Haaveammateista kysyessämme vastauksien kirjo oli ehkä laajin. Eräs halusi estejuoksijaksi, toinen opettajaksi ja kolmas rehtoriksi. Oli myös puhetta työstä, jossa saisi istua rehtorin sylissä päivät pitkät.
Seuraavaksi päätimme kysellä hieman vanhemman poikaporukan mietteitä. He kuitenkin vain katsoivat meitä varsin oudoksuen ja jotkut jopa lähtivät kävelemään täysin vastakkaiseen suuntaan paeten paikalle äkkiä ilmaantuneita innokkaita toimittajia. Pian onneksi löysimme porukan, joka vaikutti hieman halukkaammalta yhteistyöhön. Nämä vitosluokkalaiset pojat olivat melko hiljaisia ja katsoivat aina toisiaan tukea etsien, ennen kuin he vastasivat lähes jokaiseen kysymykseemme: ”En tiiä.” Saimme porukalta kuitenkin jonkintapaisia vastauksia irti. Kysyessämme mielipidettä lukiosta eräs poika vastasi: ”Se on jänskä paikka, jossa opiskellaan juttui. Isommat käy siellä.” Mielestämme kuvaus oli melko osuva. Monet pojista kyllä halusivat peruskoulun jälkeen lukioon, ”jos vaan on mahiksii”, ja haaveammateista kysyessämme eräs poika halusi jalkapallonpelaajaksi.
Lasten vastaukset sopivat hyvin tutkimustuloksiin siitä, miten alakouluikäiset valitsevat haaveammattejaan sukupuolensa pohjalta: tytöt haluavat isona kampaajiksi ja pojat futiksenpelaajiksi. Poikkeuksiakin toki löytyi. Esimerkiksi eräs vitosluokkalainen tyttö julisti haluavansa isona lentäjäksi.
Suurin osa haastateltavista halusi jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon, vaikka pienemmät oppilaat tuskin edes tiesivät, mitä kaikkia vaihtoehtoja lukion lisäksi on olemassa. Varsinkin tytöt vastasivat innokkaasti haluavansa lukioon tulevaisuudessa. Tilastokeskuksenkin arvion mukaan naisista 60 prosenttia jatkaa peruskoulun jälkeen lukioon ja miehistä 42.
Pienemmät oppilaat osasivat vastata paremmin kysymyksiin tulevaisuudensuunnitelmista, ja vastaukset olivat välillä varsin lennokkaita ja mielikuvituksellisia. Isommat oppilaat puolestaan vastasivat kysymyksiin suuremmalla varauksella, ja useimmiten vastaus oli ”En osaa sanoa” tai ”En tiedä”. Tuntuu jopa, että lapsilla on tulevaisuus selkeämmin tiedossa kuin meillä lukiolaisilla.
TEKSTI Ja KUVAT Emilia Kaukovuo, Suvi Reponen ja Miro Säilä, 1. vuoden opiskelijoita