Lukivaikeus on osa elämää

Muistan vieläkin monen vuoden takaa tilanteen, jossa en uskaltanut tuoda omaa mielipidettäni ilmi. Ystävättäreni tuli kokeen jälkeen ylpeilemään loistavasta koesuoristuksestaan. Hän sanoi: “Olen niin onnellinen, kun koe tuntui menevän niin hyvin. Minulla oli ennen lukihäiriö, mutta onneksi se lähti pois.”

Siinä vaiheessa hiljennyin. Miten hänen lukivaikeutensa voi lähteä yhtäkkiä noin vain pois? Itse olen koko elämäni tiennyt, etten tule olemaan samalla oppimisnopeustasolla kuin muut luokkalaiseni, ja silti joku olisi saanut tämän haitan deletoitua. Miten? Onnittelin asiasta, vaikka tiesin, että se ei ole mahdollista.

Illemmalla aloin miettiä tarkemmin asiaa. Niin kutsutusta lukivaikeudesta kärsii noin 5–10 % maailman väestöstä. Se tuottaa eniten vaikeuksia oppimisessa, kirjoittamisessa ja lukemisessa. Tunsin itseni virheeksi, epäonnistuneeksi yksilöksi, kun jouduin jo ensimmäisellä luokalla opiskelemaan enemmän kuin muut, vain sen takia, että pysyisin samalla tasolla kuin muut. Ihmettelin sitä silloin, mutta myöhemmin ymmärsin, että oikeasti tarvitsen enemmän aikaa opiskella samalle tasolle kuin toiset.

On hassua, kun jotkut ajattelevat, että lukivaikeus vaikuttaa ihmisen elämään vain koulussa. Olisipa asia edes niin. Kaikki mitä teen, koen ja ymmärrän, on yhteydessä lukivaikeuteen. Katson kelloa joskus todella pitkään, jos esimerkiksi mietin, kauanko nukuin viime yönä. Unohtelen asioita, en muista hammaslääkäriä, enkä muista, että sovin tapaamisen kaverini kanssa.

Jotkut luulevat, että olen laiska tai hömelö.  Jos perustelen, että minulla on lukivaikeus, vastaus on aina, ettei se ei riitä perusteluksi. En muista äkillisesti, milloin on oma nimipäiväni, en saa kymppejä kuten siskoni, jolla ei ole lukihäirötä. Miksi minut on valittu tähän kurjaan kiroukseen, mistä ei ole pakomahdollusuuksia? Huusin apua, halusin apua.

Ei ole mahdollista poistaa lukivaikeutta, mutta siihen pitää tottua. Ei saa luovuttaa, vaikka kuinka usein on lukenut kokeeseen monia tunteja ja silti saa hylätyn. Pitää kehittää uusia opiskelumenetelmiä, jotka auttavat hätää tarvitsevia. Rakennetaan turvaa kaikille lukihäiriöisille, jottei heidän tarvitse kärsiä yksin. Meidän kaikkien pitää myös hyväksyä se inhimillisenä ominaisuutena eikä virheenä. Minä en ole virhe eikä kukaan muu, jolla on lukivaikeus.

TEKSTI JA KUVA Henna Salo, mediatiimi