Lapsuuden viattomiin ja puhtaan luonnollisiin päiviin verrattuna nykypäivä tuntuu masentavalta dystopialta. Enää ei leikitä pihalla, ei käydä kirjastoissa tai kävellä hakemaan jätskejä lähikaupasta. Pihan tilalla on suuria IT-alan toimistoja, kirjastot pölyttyvät tyhjinä ja hylättyinä, jätskiostokset hoidetaan kotisohvalta netin kautta. Katselen aamumetrossa harmaita skolioosiselkäisiä ihmisenkuoria, jotka hipelöivät laitteitaan kooman ja hypnoosin rajamailla. Tulen vihaiseksi ja …