Onko minulla lukihäiriö vai olenko laiska?

Kirjoitin Torkkelin lukiosta ylioppilaaksi 18 vuotta sitten. Tällä viikolla näin vanhan lukiokaverini taidenäyttelyn avajaisissa kaksi minua opettanutta äidinkielenopettajaa. Näiden nopeasti kuluneiden vuosien jälkeen oli yllättävän helppoa pohtia yhdessä ääneen lukioaikaa ja sen jälkeen elettyä elämää.

Kerroin opettajilleni, että olen ryhtynyt ensimmäistä kertaa kirjoittamaan. Kerroin, että monen vuoden “Onkohan minulla lukihäiriö vai olenko vain laiska?” -pohdinnan jälkeen minusta alkoi tuntua, että runsas Facebookin käyttöni on vähentänyt kirjoitusvirheideni määrää. Tämän kuultuaan toinen opettajista pyysi, että kirjoittaisin tänne blogiinne lukivaikeuksistani, joita ei siis ole tähän päivään saakka tutkittu tai todettu, mutta olen lopettanut asian vatvomisen löydettyäni siihen apukeinoja.

Palataan hetkeksi siihen hetkeen, kun olin Torkkelin pääsykokeissa. Itselleni aiemmasta koulustani tuttu tyttö tuli kokeiden tauolla koulun portaissa kysymään, voisinko auttaa häntä vähän. Vastasin tietysti kyllä. Hän kertoi, että hänellä on lukihäiriö eikä hän jännityksen takia onnistu lukemaan tehtävänantoa lainkaan. Emme tienneet, olimmeko tekemässä jotain pääsykokeiden sääntöjen vastaista, kun luin hänelle tehtävänannon paperista. Ääneen lukeminen ei varsinaisesti ollut minulle helppoa, mutta halusin silti auttaa. Luin otteen Seitsemästä veljeksestä ja tehtävänannon piirtää tekstille kuvituskuva. Hän oli hyvin onnellinen tarjoamastani avusta ja tunsin myötätuntoa häntä kohtaan.

Pääsimme molemmat Torkkeliin, jossa hän sai ehkä jonkinlaista tukea lukivaikeuteensa. Itse en tässä vaihessa ollut edes ajatellut, että minulla olisi mitään sentyyppistä ongelmaa. Englannin oppimisvaikeuksistani olin kyllä hyvin tietoinen.

 

Mitä sitten ovat lukivaikeudet?

“Erilaisten oppijoiden liitto ry” selvittää verkkosivuillaan lukivaikeuksista. Löydän määrittelyistä osin itseni. Lukemiseni on hidasta ja rivillä on vaikea pysyä. Lukemiseen keskittyminen on erityisen vaikeaa ja häiriintyy helposti,  ja minullekaan ”ei jää mitään päähän”. Kirjoittamiseen liittyvät lukivaikeuksien ilmenemismuodot tuntuvat vieläkin ilmeisemmiltä: Kirjoitusvirheet ovat yleisiä, tekstin tuottaminen työlästä ja hidasta, kirjaimet sekoittuvat, niitä puuttuu tai ne vaihtavat paikkaa. Numerot ne vasta vaihtavatkin paikkaa, sekä numerosarjojen hahmottaminen on hankalaa. Vieraita kieliä oppiessa tuntuu, että ole ”ei kielipäätä”. Ja suunnissa oikea/vasen ja itä/länsi sekoittuvat boheemisti.

 

Kun on lukivaikeuksia, mitä voi tehdä?

Olen nyt kai aikuinen 37-vuotias nuori. Lukion jälkeen suoritin yhden ammattikorkeakoulututkinnon ja sen jälkeen ollut jo kuudella eri alalla töissä eli en ole varmaan laiska enkä tyhmäkään. Valmistumisen jälkeen muutin moneksi vuodeksi ulkomaille, jolloin opin lopulta sen englanninkin kaiketi riittävän “kunnolla”.

Olen sosiaalinen ja käyttänyt Facebookia paljon vuosikausia. Välillä aina omiin postauksiin palatessani aloin huomata, miten paljon teen kirjoitusvirheitä. Facebook on myös ollut minulle todella hyvä väline motivoitua lukemaan ja kirjoittamaan paljon päivittäin.

Nyt kun olette lukiossa, yrittäkää opetella keskittymään tekstiin, jota luette tai kirjoitatte. Joskus lukeminen saattaa olla helpompaa paperilta, joskus jonkun laitteen ruudulta. Saman tekstin lukeminen eri formaatissa saattaa myös auttaa keskittymisessä. Joskus auttaa, kun nousee ylös ja kävelee vaikka toisen pöydän ääreen ja yrittää keskittyä uudelleen: lukeminen onnistuukin paremmin.

Opetelkaa tarkistamaan omaa tekstiänne. Ottakaa itsellenne aikaa ja tarkistakaa vaikka neljä kertaa (niin tätäkin kirjoittaessa on tehty!). Virheitä ei tarvitse hävetä, mutta tarkistamalla voi oppia etsimään ja korjaamaan ne, jotta tekstistä tulee paremmin ymmärrettävää. Lukiongelmat eivät tee teistä mitenkään vähempiarvoista ihmisiä, ja tulevaisuudessa voitte pyrkiä ja päästä ihan mille tahansa alalle. Lukiongelmat eivät tule olemaan pääsemisen esteenä.

Facebook-harjoitteluni on mahdollistanut, että kirjoitan ja sitten tarkistan kirjoitukseni ja korjaan, jos siinä on ollut virheitä. Töissä käytän tekstinkäsittelyohjelmia. Jos töissä englantia kirjoittaessani en muista englannin sanojen oikeinkirjoitusta, niin tarkistan sen Google Translatella. Jostain syystä myös työtekstien tulostaminen auttaa minua näkemään kirjoitusvirheet, joita teen, ja myös keskittymään lukemaan ja ymmärtämään aiheen, josta olen kirjoittamassa. Usein myös jaan Google Driven avulla kirjoittamani luonnoksen työkavereilleni kommentoitavaksi. Samalla kun he kommentoivat sisältöä, he myös korjaavat kirjoitusvirheet, jotka minulta on tekstiin jäänyt.

Toivon, että kirjoitukseni auttaa kaikkia teitä, joilla on vaikeuksia oikeinkirjoituksessa ja lukemisessa. Erilainen tapa käsitellä tietoa ei tarkoita laiskuutta, tyhmyyttä tai älyllistä hitautta.

Kaikki järjestyy! Ei stressiä!

TEKSTI Henni Ahvenlampi

Kirjoittaja on vuonna 1997 Torkkelista magnan paperit kirjoittanut helsinkiläinen, joka toimii CoReorient Oy:n Head of Marketing -tehtävissä. Henni on aktiivinen kansalainen, mm. poliittisen performanssin “5 %:n  palkanalennus totta vai pötyä?” takana. Henni on myös aktiivinen paritanssija salsaklubeilla ja Etelä-Suomen lavatansseissa.