Elokuvia vuorten keskellä — osa 2

Tiistaina koitti elokuvaprojektien ensimmäinen kuvauspäivä Thônesissa. Kuvausryhmiä on kaksi, joista toinen työskentelee suomalaisten ja toinen ranskalaisten käsikirjoittaman elokuvan parissa. Tässä mietteitä suomalaisilta Iitalta ja Wenlalta sekä ranskalaisilta Emmalta, Tessiltä ja Mathildelta.

Iita ja Wenla tekevät lavastusta ja puvustusta yhdessä Emman kanssa. Käsikirjoitus tässä elokuvassa on ranskalaisten tekemä. Heidän työtehtäviään ovat esimerkiksi näyttelijänä toimivan Prissin meikin suunnittelu, kuvauspaikkojen tarkastelu ja muokkaus sekä tarpeiston keräys. Kirjastossa kuvattavaan kohtaukseen etsittiin matkustusaiheisia julisteita ja esineitä sekä tasoitettiin visuaalisesti tilan sävyjä oikeanlaisella tarpeistolla. Emman kotoa tuotiin astioita ja kahvinkeitin. Tämän suunnittelutiimin mukaan heidän toimenkuvassaan on tärkeintä, että kuvauspäivänä kaikki tarvittava on mukana ja oikeilla paikoilla. Visuaalinen ilme suunnitellaan elokuvan ohjaajien kanssa, kommunikointia ja yhteisymmärystä on siis myös löydyttävä.

Elokuvan tarina kertoo suomalaisesta opiskelijasta, joka kohtaa matkallaan Ranskassa kirjastonhoitajan. Kohtaaminen saa kummankin heittäytymään tuntemattomalle alueelle. Iita pohtii, että kyseessä on kasvutarina: tyttö löytää elokuvassa oman tiensä. Elokuvan kuvaussihteerinä toimiva Mathilde taas miettii, että on hienoa, miten kaksi niin erilaista ihmistä voivat oppia toisiltaan, heidän välinen jännitteensä on kiinnostava.

Elokuvaprojektissa toimiminen on opettanut jo heti ensimmäisistä hetkistä lähtien uutta. Wenlalle tulevat päällimmäisenä mieleen yhteistyön opettelu ja kielimuurin yli toimiminen. Yhteinen kieli on englanti, mutta se ei kaikille ranskalaisille ole helppoa. Toisaalta kaikki suomalaisopiskelijat eivät pysty tulemaan ranskan kielellä vastaan. Yhteiset ajatukset täytyy silti saada muodostettua. Emma on oivaltanut, että on monia tekniikoita tehdä samoja asioita elokuvaprojektissa ja että eri kulttuureista tulevat ihmiset rikastuttavat yhteistä projektia. Monille niin suomalaisista kuin ranskalaisista opiskelijoista tämä on ensimmäinen “oikea” elokuvatuotanto, joten uusia asioita on paljon.

Kun puhutaan vaikeista asioista, Tess, joka toimii elokuvan toisena apulaisohjaajana, mainitsee itse käsikirjoittamisen. Isolla joukolla se oli hänestä hidasta ja haastavaa. Yhteisesti opiskelijat kokevat haasteelliseksi asioista sopimisen. Heti alusta saakka tällä viikolla työryhmät ovat puhuneet ja puhuneet, keskustelleet ja suunnitelleet aamusta iltaan. Silti kuvauksissakin aina vaan löytyy selvitettävää. Hienona asiana kaikki kuitenkin pitävät sitä, että kulttuurit ja eri toimintatavat kohtaavat. Yhdessä tekeminen on parasta!

Kuvat Hanna Pusa
Teksti Katja Särkkä ja opiskelijat