Vuoden 2014 Tossu Anna Tuori kertoi elämästään taiteilijana

silva_riukula_vuodentossu14_webVuoden 2014 Tossuksi valittiin vuonna 2011 ”Vuoden nuori taiteilija” -palkinnon saanut kuvataiteilija Anna Tuori. Keskiviikkona 19.11. opiskelijat pääsivät kuulemaan Annan omasta suusta, millainen oli ollut hänen tiensä huipulle ja millaista taiteilijan elämä todellisuudessa on.

Anna Tuorin kysyessä juhlasalissa, ketkä kaikki miettivät taiteilijan uraa, usean oppilaan käsi nousee. Täysi juhlasalillinen oppilaita ja opettajia on valmiina kuulemaan, miten Annasta tuli menestynyt kuvataiteilija.

Ennen lukiota Anna opiskeli Itäkeskuksen kielikoulussa, jossa kaikki tuntuivat vain pelaavan jalkapalloa, kun taas Annaa sellainen ei kiinnostanut tippaakaan. Niinpä yläasteelta valmistuttuaan päätti kuvataiteesta kiinnostunut Anna hakea Torkkeliin, josta voisi löytää samanhenkisiä kavereita. Joidenkin lukiokavereiden kanssa hän onkin ollut tekemissä aina nykypäivään saakka.

Anna oli kiinnostunut myös elokuvista mutta ymmärsi myöhemmin, ettei kiinnostus kohdistunut niinkään elokuvien tekemiseen vaan lähinnä katsomiseen. Lukion jälkeen Anna alkoi maalata, kun ei osannut olla tekemättä mitään, ja ollessaan Ranskassa au pairina hänelle selveni, mikä se hänen juttunsa on: Anna päätti hakea Kuvataideakatemiaan. Hassua kyllä, Torkkelissa Kuvataideakatemiasta ei ollut puhuttu vaan opetus tähtäsi lähinnä Taidekorkeakouluun.

Kuvataideakatemiassa opiskelu muuttui aivan erilaiseksi kuin ennen. Aikaisemmin koulussa oli opittu, että aina on oikea ja väärä vastaus ja oikean vastauksen voi etsiä kirjasta, mutta yhtäkkiä oikea ja väärä täytyikin keksiä itse. Opettajan kommentit olivat enää vain mielipiteitä. Toisaalta tämä oli ihanaa, mutta myös paineet tuntuivat suuremmilta.

Jossain vaiheessa Anna kiinnostui utopia-ajatuksesta. ”Kyky kuvitella täydellisiä paikkoja on tärkeä”, toteaa Anna. ”Monilta se onnistuu, mutta yleensä kun utopiaa yritetään toteuttaa, lopputuloksesta tulee kamala.” Useat Annan taideteoksista kuvaavat unenomaisia paikkoja, joita ei ole olemassa. Hän kertoo olevansa kiinnostunut mielen suhteesta kuvitelmaan psykologisessa mielessä.

Parasta taitelijan työssä on Annan mukaan tekeillä olevan maalauksen kanssa kommunikoiminen. Sillä, mitä maalaa, ei oikeastaan ole väliä, vaan tunteella, jolla työn tekee. Ratkaisuja täytyy koettaa tehdä intuitiivisesti, ei tietoisesti. Työmatkat kuuluvat myös taiteilijan elämään. Joskus pitää ostaa itse lentoliput, mennä ja pystyttää näyttely ja muut olettavat, että taiteilija tekee kaiken omasta ilostaan ilman apua.

Anna sanoo, että riippuu ihan taiteilijasta, kuinka paljon aikaa jää muille asioille kuin työlle. Jotkut työskentelevät kolme kuukautta ja käyttävät loppuvuoden matkusteluun, kun taas toiset työskentelevät vähän joka päivä. ”Jotta työ onnistuu, joskus on otettava vähän taukoa”, Anna toteaa.

TEKSTI Havu Laakso, 2. vuoden opiskelija
KUVA Silva Riukula, mediatiimi

 

Comments are closed.