Missä olet, eilisen torkkeli?

Minusta tuntuu, että joku on harrastanut syviä psykologisia tieteitä lukiovuoden tapahtumia suunnitellessaan. Abien kaikottua penkkarien merkeissä kakkoset jäivät juhlimaan uutta wanhojen asemaansa. Wanhojen päivänä nähtiinkin laumoittain leveissä pukimissa kukkoilevia tanssijoita kulkemassa äänekkäästi luokasta toiseen ja nenäkkäästi keskeyttelemässä oppitunteja. Tuon päivän jälkeen oppilaat potkittiin talvilomalle, jolloin kakkoset saivat turvallisesti perheittensä helmoissa hekumoida yhden viikon uutta valta-asemaansa. Sitten olikin jo aika heittää kylmää vettä niskaan.

Opiskelijoita muistutetaan kuolevaisuuden käsitteestä opinto-ohjauksen kurssilla, joka suuntaa katseet kohti jatko-opintoja ja työllistymistä (lue: äärettömän tärkeitä ja kohtaloja määrääviä päätöksiä loputtomasta valintojen suosta). Koulun penkiltä nuo kysymykset saattavat vaikuttaa kaukaisilta ja sekavilta, joten Torkkeliin kutsuttiin alan asiantuntijoita asioita selventämään. 26.2. ja 5.3. Helsingin kuvataidelukio otti vastaan entisiä opiskelijoitaan jatko-opintojen ja työelämän iltapäiviin kertomaan elämästä lukion jälkeen.

 

Puhujia oli saapunut useilta aloilta, joista vain osalla oli merkittäviä kytköksiä opinahjomme painottamaan kuvataiteeseen. Toisaalta kuvataidetta löytyi laajasti niin graafikon ja animaattorin työnkuvasta kuin taidekasvatuksen ja arkkitehtuurin koulutusohjelmastakin, jopa kauppatieteiden puolelta. Muista Kallion kasvateista olikin sitten kasvanut muun muassa insinöörejä, ensihoitajia ja yhteiskuntatieteiden ja oikeustieteiden opiskelijoita. Siis ihan mitä vain.

Vierailijoiden sävy oli tyynnyttelevää: Jatko-opinnoissa ei kuulemma ole opiskelijapaikan saamisen lisäksi mitään stressattavaa, sillä oppilaitos tulee huolehtimaan kaikesta muusta; työnhaussa opintojen ja työkokemuksen edelle menevät motivaatio ja itsensä markkinoimisen taito.

Alaakin oli vaihdettu, jos ensimmäinen arvaus ei tuntunut osuneen oikeaan. Opiskelupaikasta oli ehkä vaihdettu toiseen tai huomattu, ettei unelma-ammatti maistunutkaan niin makealta kuvitelmien ulkopuolella todellisessa arjessa. Olipa ”oman jutun” löytämiseen saatettu vaatia työttömyysjaksokin ennen oikean suunnan löytämistä. Toivoa saa, että meidänkin sukupolvemme saisi vielä vaihtaa ammattiaan yhtä helposti.

 

 

TEKSTI Veronica Koskinen, toimittajatiimin jäsen
KUVA Sara Ala-Villamo, valokuvaustiimin jäsen