Yrittäjyyttä oppimassa

 

 

 

 

Kävin tänä syksynä yhteiskuntaopin soveltavan yrittäjyyskurssin (YH5). Opettajana toimi Anne Mattsson, ja opetus koostui luennoinnin lisäksi pitkälti vierailuista sekä itsenäisistä tehtävistä. Kurssi hyödytti erityisesti opiskelijoita, jotka olivat jo aikaisemmin ajatelleet voivansa ryhtyä yrittäjiksi. Päätin kysellä opiskelijatovereiltani, mitä he olivat saaneet kurssista irti.

Vierailimme kurssin aikana muun muassa modisti Heli Väätäisen yrityksessä Herné, joka suunnittelee ja valmistaa ihania asusteita. Tämän jälkeen suunnittelimme ja esittelimme koko kurssin voimin Väätäiselle markkinointikampanjan, josta toivottavasti on hyötyä hänen yritykselleen. Hän on muuten entinen torkkelilainen. Tämän lisäksi vierailimme toisessakin yrityksessä, AtlasArtissa, sekä Kauppalehdessä.

Minulle parhaiten mieleen jäi kuitenkin vierailumme Helsingin yliopiston Tiedekulmaan, jossa globaalien yritysten johtajat keskustelivat Kiinan markkinoista ja kulttuurisista eroista bisneksessä.

Vierailut olivat muidenkin mielestä kurssin paras asia. Moni kurssilainen arvosti tilaisuutta tutustua yrittäjän arkeen, kun siihen ei tavallisesti ole mahdollisuutta. Pääsimme siis oikeasti kuulemaan, mitä mieltä yrittäjät itse ovat tilanteestaan Suomessa ja yrittäjyyden kannattavuudesta. Loppupeleissä kaikki opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että yrittäjyys vaikutti rankalta, mutta toisaalta tapaamamme yrittäjät pääsivät tekemään juuri sitä mitä halusivat. Vierailut toivat siis mukanaan meille opiskelijoille uusia näkökulmia yrittäjyydestä.

Toiset pitivät vierailuista, joissa pääsimme näkemään, mitä yrittäjä käytännössä tekee, ja toiset vierailuista, joissa saimme paljon faktatietoa siitä, miten, missä ja milloin Suomessa kannattaa yrittää. Yksi opiskelija oli myös sitä mieltä, että vierailuiden tarjoilu oli kurssin ehdoton kohokohta.

Kuvassa kurssin yhteistyökumppani Herné eli Heli Väätäinen työharjoittelijansa Sinin kanssa kuuntelemassa torkkelilaisten suunnitelmaa markkinointikampanjaksi.

Teimme kurssin aikana myös monenlaisia itsenäisiä tehtäviä ja muun muassa arvioimme itseämme ja muita yrittäjinä. Kurssin isoin tehtävä oli oman liikeidean kehittäminen. Itse suunnittelin liikuteltavan kioskin, jota voisin työnnellä kesäisin pitkin poikin Helsinkiä ja näin ansaita elantoni muutenkin kuin kaupan kassalla. Osalla kurssilaisista oli jo aiempi käsitys siitä, minkälaisen yrityksen he haluaisivat perustaa, ja nyt he pääsivät kehittämään ideaansa. Minä taas pääsin suunnittelemaan lapsuuden limukojuideaani vähän pidemmälle.

Kun kysyin muilta opiskelijoilta kurssin lopussa, uskoivatko he voivansa harkita yrittäjän uraa, sain vastaukseksi muutaman joon, ein ja monta ehdotonta ehkää. “Suomessa on ihan liikaa lupia, jotka pitää saada, yrittäminen on täällä aivan liian monimutkaista” oli yksi vastaus. Toinen opiskelija kertoi jo pitkään harkinneensa yrittäjyyttä ja tajunneensa kurssin myötä, että hänen yritykselleen voisi löytyä markkinarakoa. Kolmas mainitsi, että yrittäjänä tulisi palveltua yhteistä hyvää, kun valtiokin saa verorahoja.

Suurin osa kurssilaisista oli kuitenkin sitä mieltä, että jos keksisi hyvän idean, voisi yrittäjäksi aivan mainiosti ryhtyä ja että kurssilla oli kyllä hyvin opittu, millaista olisi oman yrityksen pyörittäminen.

TEKSTI JA KUVAT Aada Eräsaari