Taiji – taistelua tanssien
Käytännön kautta oppii tunnetusti parhaiten, ja tämän saimme todeta Kiinan kulttuuria käsittelevällä kurssilla (HI6). Meidän historianryhmämme sai mahdollisuuden tutustua ikivanhan kiinalaisen taistelulajin taijin saloihin ilmaiseksi helsinkiläisen Guilin Taijiquan -seuran ammattitaitoisten ohjaajien johdolla. Tällainen tilaisuus on harvinaista herkkua (enpä ole kuullut monilla liikunnan kursseillakaan taijia tai muita itämaisia taistelulajeja kokeiltaneen). Olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun opettaja ilmoitti tutustumiskerrasta.
Epävakaisen elokuun arki-illan sää osoittautui onneksemme ulkoilmaliikunnalle otolliseksi. Kuuden aikaan suuntasimme kohti Töölönlahden rannalla sijaitsevaa Hakasalmen puistoa, jossa Guilin Taijiquan pitää taiji-tunteja kesäkauden aikana. Puiston löytämisessä oli aluksi hieman vaikeuksia, mutta lopulta kaikki paikalle pyrkineet pääsivät perille. Ohjaajamme kertoi ennen harjoitusten alkamista hieman taijista ja sen perusperiaatteista. Kiinalaisten aamuvoimistelunakin tunnettu taiji on tästä hämäävästä kutsumanimestä huolimatta taistelulaji, jonka tarkoituksena on yleisen terveyden, kunnon ja hyvinvoinnin sekä energiatason parantaminen.
Taijityylejä on monia, mutta kaikki niistä sisältävät verkkaisia, pehmeitä ja pyöreitä liikkeitä, jotka tasapainottavat nopeita, voimakkaita ja dynaamisia liikkeitä kiinalaisen yin&yang-ideologian tapaan.
Liikkeet tehdään usein sarjoina, joille on ominaista liikkeiden sulava jatkuvuus koko sarjan ajan loppuun asti. Taijia voidaan taistelulajille tyypillisesti harjoittaa aseita, kuten miekkoja, sapeleita tai viuhkoja, hyödyntäen mutta myös ilman niitä. Taijissa keskitytään myös paljon lajin henkiseen, mieltä rauhoittavaan ja tasapainottavaan, puoleen taistelutaito- ja itsepuolustustekniikoiden lisäksi.
Ryhmämme pääsi heti alkuun kokeilemaan muutamia yksinkertaisimpia taiji-liikkeitä. Aluksi ainakin itsestäni tuntui yllättävän vaikealta yrittää hallita edes optimaalinen alkuasento. Taijin sanotaankin olevan erittäin haastavaa ulospäin sulavilta ja vaivattomilta näyttävistä liikkeistä huolimatta, varsinkin kilpailulajina.
Opettajan ohjeistuksella koko ryhmämme tuntui kuitenkin pian hallitsevan alun kokonaisesta sarjasta. Hetkeä myöhemmin toinen ohjaaja tutustutti meitä enemmän taijin historiaan ja sen eri tyyleihin sekä myös aseisiin, joita saimme kukin halutessamme käsitellä.
Taijissa käytettäviä viuhkoja käytetään tosiaan aseina: ne kehitettiin alun perin miesten aseiksi bordelleissa, jotka olivat entisajan Kiinassa yleinen miesväen kokoontumispaikka. Bordelleihin ei nimittäin saanut tuoda miekkoja tai sapeleita, ja metalliset, piikikkäät viuhkat korvasivat ne!
Lopuksi saimme seurata kokeneempien taiji-harrastajien harjoittelua, joka oli omasta mielestäni lumoavaa katsottavaa. Tuntui, kuin olisi seurannut pallonivelnukkejen (niitä, joita käytetään apuna anatomiapiirtämisessä) hidastettua, tanssimaista taistelua näkymätöntä vastustajaa vastaan.
Kokeilimme myös harjoittelua yhdessä vakiharrastajien kanssa, mikä tuntui ensin jännittävän meitä aloittelijoita, mutta suurikokoisessa ryhmässä oli helppoa seurata ja matkia kokeneempia tarvittaessa. Lopettaessamme ohjaajamme sanoi kiinnittäneensä huomiota, kuinka hyvin ryhmämme omaksui liikkeet aloittelijoiksi: näytti siltä, kuin olisimme harjoittaneet taijita aiemminkin! Mehän emme tietenkään vaatimattomina kunnon torkkeleina tätä allekirjoittaneet.
Tästä hieman erikoisesta historiantunnista jäi itselleni positiivinen fiilis, ja aion ottaa enemmän selvää taijista ja sen harrastusmahdollisuuksista. Taiji on toki vain pieni murto-osa kiinalaisesta kulttuurista, mutta mielestäni tällaiset käytännön kulttuurikokemukset ovat arvokkaita.
Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lajia, olivatpa omat liikunnalliset lähtökohdat mitkä tahansa. Taijista kiinnostuneet voivat tsekata Guilin Taijiquanin kotisivut: www.guilintaiji.fi
祝你好運！ Onnea ja iloa kiinalaiseen kulttuuriin ja taijiin tutustumiseen!
> Ida Ryynänen, abiturientti
> KUVA Saana Volanen