Sattumankaupan nuket kertovat tarinoita

Galleria Sattumankaupan ikkunat poikkeavat Sörkän tavallisesta neonvalomerestä. Ikkunaa koristavat erilaiset nuket, valikoima käsintehtyjä koruja sekä muuta, joka pakottaa tutkimaan tarkemmin.

Näkyvyyttä kauppaan rajaa pitsiverho, jonka taakse on päästävä kurkistamaan. Se ei ole liikaa pyydetty. Kaupan omistaja Elviira Davidow toivottaa minut tervetulleeksi ja kysyy lähestulkoon ensimmäiseksi, haluanko teetä.

Pian istun putiikin sohvalla vieressäni pikkukoira ja kädessäni kuppi höyryävää teetä sekä juustoleipä. Tarkemman tutkiskelun jälkeen on todettava, että gallerian sisustus on omaa luokkaansa. Hyllyt ovat täynnä luonteikkaita nukkeja, jotka ovat kuin sadusta.

Sadut ovat yksi gallerian teemoista. Myynnissä olevat esineetkin kertovat jokainen oman tarinansa. Neuvostoliiton aikaiset pinssit kertovat satuja muun muassa strutseista, delfiineistä sekä keinuhevosista.

Kun kysyn pinssien hintaa, Davidow tähdentää, että jokaisesta myynnissä olevasta esineestä voi tinkiä. Suurin osa myytävänä olevista tavaroista on käsityönä tehtyjä. Osassa Laura Pajarisen tekemissä koruissa on käytetty postimerkkejä, toisissa muita kuvia. Nekin kertovat tarinansa, mutta kaupan tarina on jäänyt vielä kuulematta.

Mistä idea pieniä tarinoita tarjoavaan kauppaan syntyi?
Elviira kertoo, että oman Sattumankaupan perustaminen on ollut jo pitkään mielessä. Kun tuttavat lopettivat toimintansa samaisessa liiketilassa, löytyi omalle putiikille sopiva paikka.

Tästä on vain muutamia kuukausia aikaa, joten galleria on melko uusi ilmestys. Tämä kivijalkakauppa tarjosi muun muassa nukketeatteriohjaajana ja esiintyvänä taiteilijana toimineelle Davidowille vakautta. Nukketeatterilla on oma sijansa gallerian liiketoiminnassa.

Kenties kauneimpia myyntiesineitä ovat Iida Vanttajan valmistamat nuket, jotka lähemmässä tarkastelussa paljastuvat liikuteltaviksi teatterinukeiksi. Osa niistä pääsee luultavasti näyttämään luonteikkuutensa myös näyttämöllä, sillä Elviira suunnittelee pitävänsä esityksiä kaupassaan sekä aikuisille että lapsille.

Näin persoonallisilla nukeilla on varmasti tarinoita kerrottavana myös aikuiselle yleisölle, jota tosin ei mahdu Sattumankauppaan mielin määrin. Tila on kieltämättä pieni, mutta ehkä kulttuurinystävät arvostavat sopua ja läheisyyttä.

Kaupan kulissien takaa löytyy pieni joukko Elviiran ystäviä, kuten nukketaituri Iida Vanttaja ja koruntekijä Laura Pajarinen. Hyllyjen rakennuksesta huolehti Elviiran mies, joka työskentele puuseppänä. Pikkukauppa on siis vaatinut usean ihmisen työpanoksen. Sitä voisi pitää melkein taideteoksena, joten Sattumankauppa on erilaisten taiteilijoiden yhteinen taidonnäyte.