Hulinaa wanhojen tahtiin

Juhlasali on juuri tyhjentymässä. Toisen vuoden opiskelijat ovat antaneet näytteen siitä, mitä kuukausien harjoittelu on tuottanut. Oppilaiden kaikotessa tunneille pieni määrä opettajia on kokoontunut juhlasalin nurkkaan. Heidän keskellään hehkuu liikunnanopettaja Minna Vesa posket punaisina, ja hän avaa ulko-oven tuulettaakseen. Esitys on selvästi mennyt hyvin ja sen saa kuulla myös iloisesti pulppuavasta keskustelusta.

”Nappisuoritus tuli juuri oikeana päivänä”, Vesa ylpeilee. ”Hyvin valmistauduttu.” Vientiä on kuulemma tulossa enemmänkin. Jäähallin tanssiesityksen lisäksi oppilaat pääsevät vierailemaan ja näyttämään taitojaan muun muassa sairaalan vuodeosastolle.

Oppilaiden panostuksestakin puhutaan. Sen voi huomata, vaikken itse ole vielä päässyt samaan tilanteeseen. Äsken ala-aula oli täynnä juhlallisesti pukeutuneita tanssijoita. Pojilla ja muutamilla miehen roolissa tanssivilla tytöillä on päällään joko frakit tai tummat puvut. Muilla daameilla on yllään erivärisiä ja -tyylisiä juhlapukuja. Kommenteista päätellen kaikki valmistautuminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta jännityksestä huolimatta aulan täytti iloinen puheensorina.

Silmiin osuu yksi tyttöpari. Tiia Sarila ja Mirke Sipiläinen halusivat pukeutua yhteensopiviin pukuihin, joten he sopivat yhdessä pukujensa värimaailman. Nyt he kumpikin komeilevat vierekkäin näyttävissä netistä tilatuissa punamustissa asuissaan.

Valtteri Viitikko, niin kuin monet muutkin toisen vuosikurssi pojat, on mukana tanssimassa jo toista kertaa. Into ei näytä hiipuneen, sillä suunnitelmiin kuuluvat vielä kolmannetkin vanhojen tanssit. Vieressä Valtterin pari Tanja Rasmussen myötäilee kavaljeerinsa innostunutta selostusta.

Innostus tarttuu pareja katsellessa. Ehkä ensi vuonna pääsen itsekin tanssimaan?