Minutes to Midnight

Työn idea

Alkuperäinen ideani liittyi propaganda- ja mainosjulisteisiin ehkä historiallisessa kontekstissa tai jopa tulevaisuuden dystopiassa. Kuitenkin ideani kehittyi nykyiseen muotoonsa, kun löysin archive.org-sivuston, joka sisältää suuren kokoelman arkistomateriaalia vapaasti käytettäväksi. Löysin mielenkiintoisia propaganda- ja mainosvideoita 1950- ja 60-luvuilta: ne kuvasivat hyvin sen ajan maailmaa ja käynnissä ollutta kylmää sotaa. Näin työni ideaksi vakiintuikin ydinsota ja sen alkamisen pelko. Propagandan ja mainoksen ero ei ole suuri. Ne käyttävät samoja medioita viestinsä levittämiseen ja kumpikin voidaan nähdä levittävän yksipuolista ja vääristynyttä kuvaa maailmasta. 1960- luvulla kumpaakin käytettiin laajasti eri tarkoituksiin. Ydinsodan uhka oli suuri, ja maailma olisi voinut joutua taisteluun tuhoten ihmiskunnan maapallolta. Samaan aikaan kuitenkin rakennettiin nykyaikaista yhteiskuntaa ja länsimaista kulutuskulttuuria. Jos olisi käynyt toisin, emme nykyään ehkä eläisi täällä samalla tavalla tai edes ollenkaan.

Itse työstä

Työ koostuu arkistomateriaalista, joka on leikattu uuteen muotoon. Tähän sisältyy uutiselokuvia ja mainos- ja propagandavideoita myös animaation muodossa. Kaiken tämän materiaalin merkitys on varmasti muuttunut suuresti, koska asiat on liitetty uuteen kontekstiin ja kokonaisuuteen melkein 60 vuotta myöhemmin. Työssä voi selkeästi nähdä muutaman tärkeän kylmään sotaan liittyvän symbolin. Ensimmäinen tällainen on välissä näytettävät numerot ja niihin liitetyt värit: ne viittaavat Yhdysvaltain armeijan DEFCON-tiloihin, jotka kuvaavat valtion puolustus- ja hyökkäystilaa. Toinen on tuomiopäivän kello, jonka näyttämä aika, keskiyö, kuvastaa ydinsodan alkamisen uhkaa.

Äänimaailma

Äänimaailmalla on työssä erityisen suuri merkitys tunnelman luomisessa ja viestin välittämisessä. Video etenee musiikin rytmissä eteenpäin, koska ”sävelsin” ja äänitin musiikin ennen itse leikkaamisen aloittamista. Mielestäni musiikilla on suuri merkitys synkän ja ehkä hiukan kaoottisen tunnelman rakentamisessa. Musiikin päällä kuulee puhetta. Ääni on peräisin alkuperäisistä 1950- ja 60-luvun videoista ja elokuvista. Puhe tuo lisää informaatiota videoon, joka liittyy tiivisti juuri sillä hetkellä kuultuun ääneen. Tähän lisäksi ruudulla nähdyt numerot lausutaan ääneen tahallaan ylidramaattisesti ja samaan tapaan kuin areenapohjaisissa FPS-peleissä, kuten Unreal Tournamentissa ja Quake 3:ssa. Samalla kritisoidaan elokuvien, dokumenttien ja TV-ohjelmien viihteellisyyttä ja sitä, kuinka viihdettä luodaan maailman murheellisista tapahtumista. Suurin osa työstä on pelkkää lumisadetta ja kohinaa. Tämän taustalla voi vähän aikaa kuulla epäselvää kaukaista puhetta ikään kuin viimeisenä lähetyksenä ihmiskunnan olemassaolosta kauas tyhjään avaruuteen.

Inspiraation lähteitä

Työllä ei ole yhtä keskeistä tai tietoisesti pohdittua inspiraation lähdettä. Tietysti suurimpana inspiraationa on ollut itse materiaali, josta teos on koottu. Musiikki on saanut inspiraationsa ehkä groove metallista, mutta erityisesti Red Alert 2 -videopelin soundtrackistä. Peli sijoittuu kylmän sodan aikaan ja suhtautuu siihen melko ironisesti. Pelin musiikissa kuullaan 60-luvun elokuvista sämplättyjä ääninäytteitä kuten ”Gentlemen! It’s a nuclear device!” elokuvasta Evil Brain from Outer Space. Tämän takia käytinkin juuri tätä lausetta omassa teoksessani. Myös monet Hollywoodin fiktiiviset elokuvat ovat varmasti vaikuttaneet minuun. Niiden avulla olen oppinut yleisesti paljon kylmästä sodasta ja esimerkiksi DEFCON-tilasta. Kunniamainintoina voisin mainita James Bond -elokuvat ja Stanley Kubrikin ”Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia”, koska molemmat käsittelevät kylmää sotaa huumorin keinoin. Toivottavasti tämä välittyy myös muille omasta teoksestani.

> Tuomas Siipola
Syventävän elokuvailmaisun kurssilla tehdään oma projekti, joka voi olla videoteos, lyhytelokuva, installaatio tai ääniteos.