Murretyöpajan satoa III: Ja nimi oli siis mikä?
Viime syksynä koulumme opiskelijoita vieraili Helsingin yliopiston järjestämässä murretyöpajassa Aleksanterinkadulla sijaitsevassa Tiedekulmassa. Kuvataidelukiolaiset keräsivät pajaa varten aineistoa, jota he analysoivat alustavasti. Yliopiston suomen kielen opiskelijat tarkastelivat lähemmin kerättyä aineistoa, ja alla on heidän juttusarjansa kolmas teksti. Työpajaa ja kuvataidelukiolaisten aineistoa käsittelevät aiemmin julkaistut jutut ovat Murretyöpajassa, Postimerkkiä ostamassa ja Miten tuntematonta puhutellaan bussissa.
Asiakaspalvelutyössä törmää usein tilanteeseen, jossa asiakkaan nimeä ei jostain syystä saa heti napattua. Syynä voi olla meluisa ympäristö, kuulijalle outo nimi, keskittymisen herpaantuminen tai melkein mikä tahansa kuviteltavissa oleva syy. Tässä tutkimuksessa jokainen vastaaja sai itse kuvitella, miten reagoisi tilanteessa, jossa nimeä on kysyttävä uudestaan. Vastauksia saatiin yhteensä 108 kappaletta. Nuoria, alle 30-vuotiaita, vastaajia oli 61 ja iäkkäämpiä, yli 30-vuotiaita, 47. Tyypillisintä oli aloittaa anteeksipyynnöllä, jota seuraa kysymyslause: Anteeksi, mikä teidän nimi oli? tai Anteeksi, mikä sun nimi oli? Iäkkäämmät vastaajat teitittelivät huomattavasti useammin kuin nuoremmat. Toinen hyvin yleinen piirre oli imperfektin käyttö (esim. oli vs. on).
Kaikkia vastaajia tarkasteltaessa rakenne, jossa anteeksipyyntöä seuraa toistamista pyytävä verbi, nousee toiselle sijalle: Anteeksi, voisitko toistaa? Tätä tyyppiä hyvin lähellä on rakenne, jossa anteeksipyyntöä seuraa väitelause eikä kysymyslause ja lauseen semanttinen sisältö liittyy kuulemiseen: Anteeksi, nyt en kuullu tai Sori mul on vähän huono kuulo. Hieman yllättäen nuoret vastaajat vetosivat iäkkäämpiä useammin kuuloonsa, joko toistoa pyytämällä tai suoraan kuuloon viittaamalla.
Nuorten vastauksissa rakenne, joka alkaa suoraan kysymyssanalla mikä, on selvästi suositumpi kuin iäkkäämmillä vastaajilla: Mikä sun nimi olikaan? Nuoret pääsääntöisesti sinuttelivat, mikä selittää sitä, ettei tässä pyyntyötyypissä esiintynyt lainkaan teitittelyä. Joukkoon mahtuu muutama tapaus, jossa puhuttelua ei ilmaista lainkaan: Ja nimi oli? Ja nimi oli siis mikä? Siis mikä oli nimi?
Vastauksista lyhimmät ovat lausekkeita, joissa on ainoastaan kysymyssana tai anteeksipyyntö, esimerkiksi Mitä? tai Anteeksi kuinka?. Pisimmät vastaukset puolestaan sisältävät anteeksipyynnön, kysymyslauseen ja väitelauseen: Anteeksi voisitko sanoa nimesi uudestaan kun en saanut siitä selvää. Minimaalisin tapa on siis ilmaista asia vain yhdellä sanalla, mutta pisimmissä rakenteissa on niin anteeksipyyntö, kysymys kuin selityskin toiston pyytämisen syystä.
Naisten ja miesten vastausten välillä oli joitain eroja. Selkein naisten ja miesten välinen ero näkyi suosituimmassa rakenteessa, johon sisältyvät anteeksipyyntö ja kysymyslause: Anteeksi, mikä teidän nimi oli? Tämän rakenteen valinneista 79 % oli naisia ja 18 % miehiä (lopuissa vastauksissa sukupuolta ei mainittu). Toisaalta vastaajista valtaosa, 65 prosenttia, oli naisia.
Alueellinen tausta ei juuri vaikuttanut vastauksiin. Joissakin vastauksissa näkyi hiukan murteellisuutta: No kukahan sieki olet sanoppa vielä kerran ja No nyt minä unneutin sen sinun nimen. Suurin osa vastauksista oli kuitenkin aika lailla yleiskielisiä. Murteellisia muotoja näkyi lähinnä vanhempien henkilöiden vastauksissa.
Näitä vastauksia yleisesti tarkastellessamme voimme siis huomata, että asiakaspalvelutilanteessa nimen toistoa voidaan pyytää hyvin monella eri tavalla. Selkein taustamuuttuja tarkastelemissamme vastauksissa on ikä. Teitittelyä esiintyy paljon enemmän vanhemmilla ihmisillä, ja nuoret suosivat suoraan kysymyssanalla alkavaa rakennetta enemmän kuin iäkkäämmät vastaajat. Tyypillisin tapa pyytää nimentoistoa on esittää anteeksipyyntö ja kysymyslause. Vastauksia tarkastelemalla voidaan siis väittää, että valtaosa vastaajista kokee kuvitteellisessakin asiakaspalvelutilanteessa nimen kuulemisen heti ensimmäisellä kerralla tärkeäksi, ja jos tämä ei onnistu, on aiheellista pyytää anteeksi ja selitellä hieman.
> Kristiina Gustafsson, Outi Iljin, Simo Kantele, Nina Sarnasto-Toivanen ja Mirjami Sirén, suomen ja sukukielten opiskelijoita