Murretyöpajan satoa II: Miten tuntematonta puhutellaan bussissa?
Syyslukukaudella kaksi Helsingin kuvataidelukion äidinkielen ja kirjallisuuden kurssin ryhmää vieraili Helsingin yliopiston järjestämässä murretyöpajassa Tiedekulmassa. Koulumme opiskelijat keräsivät etukäteen haastattelemalla aineistoa, jota he sitten luokittelivat työpajassa alustavasti (ks. bloggaus Murretyöpajassa). Syksyn aikana yliopiston suomen kielen opiskelijat puolestaan tarkastelivat aineistoa lähemmin ja kirjoittivat tänne blogiin juttusarjan. Aikaisemmin on ilmestynyt jo kirjoitus Postimerkkiä ostamassa.
Väistäisittekö? Tää on mun pysäkki. Pääsenkö ohi? Sori. Miten sinä pyytäisit iäkästä rouvaa siirtymään tieltäsi bussissa, kun haluat ulos? Tapoja pyynnön ilmaisemiseen on vähintään yhtä monta kuin on puhujiakin. Pyyntö voi olla kokonainen lause tai vastaavasti vain yksi sana. Pieneen pyyntöön puhuja sisällyttää monta valintaa: on esimerkiksi valittava sinuttelun ja teitittelyn, kysymisen ja käskemisen, konditionaalin ja indikatiivin sekä erilaisten kohteliaisuussanojen välillä. Pyynnön voi myös esittää usealla eri lausetyypillä. Suosituin lausetyyppi pyynnön esittämiseen oli tutkimassamme aineistossa selkeästi kysymyslause. Seuraavaksi yleisin vaihtoehto oli väitelause ja viimeisenä pelkkä lauseke.
Sekä kysymys- että väitelauseissa suosituin aloitustapa oli anteeksi, anteeks tai sori. Yhdessä tapauksessa lause alkoi interjektiolla: Öhöm sori mä tulisin täst läpi. Tyypillisimmin lauseessa oli konditionaalissa oleva verbi, jolla rouvaa kehotettiin siirtymään (esim. kysymyslause Anteeks, Voisitteko väistää?; väitelause Anteeksi, menisin tästä). Jopa kolme neljännestä kaikista vastaajista ilmaisisikin pyynnön juuri konditionaalilla. Indikatiivimuotoisia lauseita (esim. Anteeksi, voitko siirtyy?, Sori, jään tässä) oli siis selvä vähemmistö.
Kysymyslauseen käyttäjistä vain kolmasosa käytti 1. persoonaa (esim. Pääsisinkö tästä?), kun taas yhtä lukuun ottamatta kaikki väitelauseet olivat yksikön ensimmäisessä persoonassa (esim. Mä jäisin tässä). Väitelauseissa jopa 64 %:ssa jätettiin pronomini näkyviin. Suurin osa käytti muotoa mä, mutta joukossa oli myös yksi mie– ja yksi miä-vastaus, mikä antaa vihjeen vastaajan alueellisesta taustasta. Iän ja sukupuolen ei voi sanoa vaikuttavan puhekielen käyttöön. Yhtä lailla kirjakielisiä vastauksia oli vanhoilla kuin nuorilla, mistä sopii esimerkiksi 15-vuotiaan lukiolaispojan lause Anteeksi, minun pitäisi päästä tästä.
Puhuttelumuodoista sinuttelua käytettiin kysymyslauseiden osalta huomattavasti useammin kuin teitittelyä. Puhuttelumuodon valinnalla näyttäisi olevan yhteys puhujan ikään: teitittely oli suositumpaa nimenomaan keski-iän ylittäneiden vastaajien keskuudessa. 15–30-vuotiaat sen sijaan suosivat sinuttelua, vaikka kuvitteellisen tilanteen mukaan pyyntö tuli osoittaa nimenomaan ”vanhemmalle rouvalle”. Vain kaksi väitelauseilla vastaajaa käytti lisäksi sanaa rouva ja yksi vastaaja muotoa rouvashenkilö tuomaan lisää kohteliaisuutta. Karkeasti yleistäen voidaan todeta, että tämän aineiston perusteella sana anteeksi höystettynä kohteliaisuutta ilmaisevalla konditionaalilla on nuorten vastaajien keskuudessa riittävän kohtelias tapa puhutella itseään vanhempaa, tuntematonta rouvaa bussissa. Aika näyttää, häviääkö teitittelykulttuuri Suomesta kokonaan.
Osa vastaajista on jättänyt valinnan teitittelyn ja sinuttelun välillä kokonaan tässä pyyntötilanteessa sikseen ja käyttänyt ainoastaan yhden sanan mittaista lauseketta pyynnön esittämiseen: anteeksi, anteeks ja sori. Naiset käyttivät miehiä useammin lausekkeita; esimerkiksi lauseketta sori käyttivät ainoastaan nuoret naiset. Sukupuolen lisäksi hajontaa oli myös iän mukaan: lausekkeet tuntuivat olevan enemmän nuorten suosiossa.
Lopuksi voi sanoa, että punaisena lankana kaikissa vastauksissa oli ”vähemmän on enemmän” -mentaliteetti: lausumat olivat hyvin yksiselitteisiä ja ilmoitusluontoisia, eikä niihin odotettu vastausta. Pääasia eri-ikäisille julkista liikennettä käyttäville kaduntallaajille tuntuu vastausten perusteella olevan se, että kulkureitti ruuhkabussissa vapautuu – vaikkapa sitten yhden ainoan sanan avulla.