Tiedekulman murretyöpajan satoa I: Postimerkkiä ostamassa
Kaksi Helsingin kuvataidelukion äidinkielen ryhmää vieraili syyskuun lopussa Helsingin yliopiston suomen kielen oppiaineen järjestämässä murretyöpajassa. Osallistujien tehtävänä oli kerätä etukäteen aineistoa haastattelemalla vähintään kolmea ihmistä ja kysellä, millaisia pyyntöjä haastateltavat esittäisivät neljässä kuvitteellisessa tilanteessa. Kaikkiaan aineistoa kertyi noin sadalta vastaajalta; määrä hieman vaihteli tehtävittäin, sillä kaikista vastauksista ei saanut selvää. Yli puolet vastaajista (n. 65 %) oli naisia. Enemmistö oli nuoria ja asui pääkaupunkiseudulla, mutta mukana on kaikenikäisiä ja eri puolella Suomea asuvia vastaajia.
Työpajassa aineistoa luokiteltiin alustavasti. Tarkemmin sitä ovat tutkineet suomen ja sukukielten opiskelijat sosiolingvistiikan kurssilla. Nyt alkavasta juttusarjasta pääset tarkastelemaan, millaisia tuloksia kuvataidelukiolaisten keräämästä aineistosta saatiin. Työpajatyöskentelystä Kuvataidelukion opiskelija Säde Rinne kirjoitti tänne blogiin jo aiemmin jutun Murretyöpajassa.
Postimerkkiä ostamassa
Saamamme aineisto koostui kuvitteellisista pyynnöistä, joissa haluttiin ostaa postimerkkejä. Suomalaisessa kioskiasioinnissa postimerkit ovat ylipäätään poikkeuksellinen ostos, sillä niitä usein joutuu erikseen pyytämään.
Vastauksia oli kaikkiaan 90 kappaletta, ja niiden laatijat olivat kotoisin eri puolilta Suomea, enemmistö kuitenkin pääkaupunkiseudulta. Kiinnitimme vastauksissa huomioita esimerkiksi murreilmauksiin (esim. Päevee! Onkohan teillä noita postimerkkilöitä?), käytetäänkö pelkkää lauseketta (Yksi postimerkki, kiitos.) vai kokonaista lausetta (Onks teillä postimerkkejä täällä?) ja millaisia tervehdyksiä ja kohteliaisuusilmauksia vastauksissa oli (Anteeks, oisko teillä postimerkkiä?). Sosiolingvistisessä tutkimuksessa on perinteisesti katsottu puhujien taustaa, kuten kotipaikkaa, ikää, sukupuolta ja koulutustaustaa, joten tarkastelimme myös niitä.
Kysymyslauseet ovat aineistossa kaikkein yleisin lausetyyppi. Tämä ei vielä sinällään yllätä, olihan tehtävänantona kuitenkin kysyä postimerkkejä. Useimmiten verbi on ensimmäisessä persoonassa, kuten kysymyksessä Saisinko postimerkin?. Toiseksi yleisimpiä olivat kysymyslauseet, joissa verbi on kolmannessa persoonassa. Nämä lauseet ovat eksistentiaalilauseita, joista osassa on omistusrakenne, esimerkiksi: Onks teillä täällä postimerkkejä myynnissä? Konditionaalia ja indikatiivia käytettiin suunnilleen yhtä paljon.
Vastauksissa käytettiin useita eri tapoja kohteliaisuuden ilmaisemiseen. Konditionaalin lisäksi lausumissa oli kohteliaisuusilmaisuja kiitos, kiitti, anteeks ja anteeksi. Kiittämistä esiintyy sekä lausekkeissa että kysymyslauseen muotoisissa pyynnöissä. Tavallisimmin käytetään sanaa kiitos, kerran puhekielisempää varianttia kiitti. Yhdessä lausumassa kiitetään lauseen alussa, muissa lauseen lopussa. Anteeks(i) esiintyy neljästi. Aineistossa kohteliaisuusilmauksia suosivat nuorehkot henkilöt: niitä käyttäneistä kahdeksan on alle 20-vuotiaita ja loput kuusi 21–50-vuotiaita. Naiset käyttävät hieman enemmän kohteliaisuusilmauksia kuin miehet.
Vastaajien alueellinen tausta näkyy lähinnä murreilmaisujen käytössä. Leimallisesti murteelliset muodot eivät olleet erityisen tyypillisiä tälle aineistolle. Kokonaisia murrelauseita on vain viisi. Murteellisuus ja puhekielisyys näkyivät ensisijaisesti persoonapronominin muodoissa. Muoto mä on kaikista yleisin, mikä toisaalta viittaa vastaajien pääkaupunkilaisuuteen, toisaalta kyseisen muodon tavallisuuteen nykysuomen puhekielessä. Aineistossa varianttia mä käyttävät monilla eri paikkakunnilla asuvat vastaajat ja kaikkiin ikäluokkiin kuuluvat. Pääkaupunkiseudun puhekielestä erottuvia murreilmaisuja (esim. länsimurteinen Onks sul postimerkei?) esiintyy eritaustaisilla vastaajilla, mutta kun ottaa huomioon, että valtaosa vastaajista oli nuoria, iäkkäämpiä on murteen käyttäjistä huomattavan moni.
Tervehdyksiä aineistossa esiintyi melko vähän. Yleisin tervehdys oli moi (6 es.).; lisäksi esiintyivät hei (4 es.) ja päivää (3 es., joista yksi murrevariantti päevee). Hieman samantapaista käyttöä on mahdollisesti sanoilla anteeks(i) tai t(u)ota. On mainitsemisen arvoista, että kaksi kolmesta päivää-sanan käyttäjistä oli muita tervehtijöitä huomattavasti vanhempia ja moi-sanalla tervehtivät kaikki ovat naisia.
Vaikka otos on pieni, avaa se silti mielenkiintoisia kysymyksiä. Tuloksia tulkittaessa on muistettava, että aineisto pohjautuu ihmisten omaan arvioon siitä, miten he puhuvat tarkasteltavissa tilanteissa. Täten nämä havainnot pääsisivät lopulliseen arvoonsa vasta yhdistettynä luonnollisissa tilanteissa kerättyyn laajaan aineistoon.