Ihmiset tekevät Torkkelin

Ysin keväällä kuulin ensi kertaa Torkkelista. Minulla oli epäilyni pääsisinkö sisään, mikään ei ollut varmaa. Varmaa oli vain, että halusin sinne. Paniikki iski viimeistään pääsykokeissa, ja kun pääsykokeet olivat ohi, mitään ei ollut enää tehtävissä. Helpotuksen huokaus pääsi viimein huuliltani, kun sain kuulla tulleeni hyväksytyksi. Jokaisella on omat kokemuksensa pääsykoetilanteesta. Jotkut eivät saaneet nukuttua viikkokausiin ennen pääsykokeita eivätkä niiden jälkeen. Jotkut taas ottivat rennosti, eivätkä turhia stressanneet.

Miksi ihmiset haluavat Torkkeliin? Kuvataiteen takiako? Onhan muissakin kouluissa kuvataidekursseja, ei ehkä yhtä monta lajia, mutta onpahan kuitenkin. Eikä niissä yleensä ole taidepääsykokeita, joten miksi stressata itseään? Selittävätkö pyrkimisponnisteluja loistavat opettajat ja huimaava opetuksen taso? Jokaisessa koulussa ovat omat persoonansa, joidenkin maine on kiirinyt jopa koulun ulkopuolelle. Entä koulurakennus, vanhoissa rakennuksissa on hyviä ja huonoja puolia, Torkkeli-talo on näyttävästi mäen päällä, mutta viemärit haiskahtavat joskus todella pahalta. Entä sijainnin merkitys, tai onko pääkaupunki Helsingillä jokin erityinen vetovoima?

Jokaisella oli varmasti omat motiivinsa hakea Torkkeliin, mutta olen vakuuttunut, että merkittävin syy olivat Torkkelin ihmiset. Rakennus on täynnä samanmielisiä ihmisiä, eikä erilaisuutta katsota pahalla. Ketäpä se ei houkuttelisi?

Mutta vähän ajan kuluttua, kun on tutustunut Torkkeliin ja sen ihmisiin, on huomannut, että täällä on todella paljon erilaisia ihmisiä ja persoonia. On erilaisia näkemyksiä ja mieltymyksiä. Silti kaikkia kuitenkin yhdistää taide. Oli se sitten mitä tahansa, valokuvaamista, piirtämistä, maalaamista, grafiikkaa, käsitöitä, multimediaa… Taiteenmuotoja on todella paljon, joku keskittyy jo tiettyyn muotoon ja toinen saattaa hakea vielä omaa juttuaan ja päätyy kokeilemaan kaikkea. Pelkkä rakennus ei riitä. Torkkelin luovat yhdessä sen ihmiset.