Murretyöpajassa



Helsingin yliopiston Tiedekulman murrepajassa vieraili kaksi Torkkelin äidinkielen ryhmää. Kuvassa 2. vuoden opiskelijoita.


Kävimme Äidinkielen 1-kurssilla Helsingin yliopiston Kielten kaupunkimaisema -tapahtuman yhteydessä järjestettävässä murretyöpajassa. Ideana oli tutkia tällä hetkellä olemassa olevia puhetyylejä ja murteita.

Me opiskelijat osallistuimme itse aineiston keräämiseen. Olimme saaneet tehtäväksi hankkia haastateltaviksi eri-ikäisiä, eri puolelta Suomea kotoisin olevia, sekä naisia ja miehiä, mummoja ja pappoja ja eri tavalla koulutettuja ihmisiä. Helsingin yliopiston dosentti Hanna Lappalaiselta saimme opettajamme välityksellä neljä kysymystä, johon jokaiseen haastattelemamme henkilöiden piti vastata. Kysymykset olivat tätä tyyliä: ”Asioit kioskilla. Miten pyydät myyjältä postimerkkiä?”

Aluksi, kun kuuntelin vastauksia, ne tuntuivat sellaiselta normaalilta puhekieleltä. Haastatteluvaiheessa ei pystynyt rakentamaan kunnon päätelmiä saamistaan vastauksista. Ne kuulostivat kaikki korvaan suurin piirtein samalta: ”Saanko postimerkin?” ”Hei, saisinko mä yhen postimerkin?” ”Voiks mä saa-a postimerkin?” ”Poostimerkkejä oostaisin.” ”Saisko yhen merkin?” ”Anteeksi, saisiko täältä postimerkkejä?”

Kun sitten pääsimme työpajaan, alkoi varsinainen analysointi. Lajittelimme vastaukset esimerkiksi sen mukaan, ovatko ne kysymyksiä vai toteamuksia, sisältyykö niihin konditionaali (-isi-muoto) tai onko niissä persoonamuotoinen verbi. Jakauduimme ryhmiin, joissa sitten pohdimme vielä tarkemmin, miten kieleen on vaikuttanut vastaajien ikä, paikkakunta ja sukupuoli.

Työpajassa oli mukana – meidän opiskelijoiden ja opettaja Maaritin lisäksi – työpajanvetäjä yliopistonlehtori Hanna Lappalainen sekä muutama suomen kielen opiskelija. Myöhemmin suomen kielen opiskelijat jatkokäsittelevät aineistoa ja kirjoittavat siitä raportteja.

> Säde Rinne, 1. vuoden opiskelija