Helsingin kuvataidelukion oppilaat hakeutuvat lähemmäksi koulun liikuntasalia. Tänään ohjelmassa olisi jotain hieman erilaista. Salissa kaikuu kovaääninen puhe, jota filosofianopettaja Hanna Vanhanen yrittää vaientaa. Istun muiden opiskelijoiden seassa ja valmistaudun kuuntelemaan päivän esitystä. Seurassani istuu viereisellä penkillä ystäväni ja muita luokkatovereitani. Filosofi Panu Raatikainen seisoo salin etuosassa rennon oloisena ja ilmoittaa, …