Taidetta ja tikku-ukkoja

Kuvataiteen erikoistehtävälukion työhönottopolitiikassa ei opettajien omia taiteellisia ansioita kovin tarkasti arvioida. Tällainen menettely on toki järkevää, koska moni meistä ei suoraan opeta kuvan tekemistä. Ammatillista arkea saattaisi kuitenkin helpottaa edes kelvollinen piirustustaito.

Itse olen surkea piirtäjä. Urheasti joudun kerrasta toiseen demonstroimaan historiallisia muutoksia tikku-ukkopedagogiikallani oppilaiden seuratessa huvittuneina visuaalisesti säälittävien tuotoksien syntyprosessia. Taidon puute ei sinänsä haittaa, koska opin jo lapsena, mitä taitojen mukainen työnjako tarkoittaa. Tuottaessamme serkkuni kanssa supersankariaiheisia sarjakuvia työnkuvat olivat selkeät: loistavana piirtäjänä hän toteutti sen, mitä yhdessä suunnittelimme.

Kuvataiteen parista ei lahjattomalle löytynyt uraa, mutta se ei ole estänyt kiinnostusta alaa ja sen ilmiöitä kohtaan. Umpiteoreettisena henkenä olen aina pohdiskellut filosofisia kysymyksiä ja sen takia opettanut joskus estetiikkaakin. Taidehistoriaa ja kuvien tarkastelua on ollut vaatimattomasti lähinnä tietyntyyppisten suuntausten, tekijöiden ja töiden ihailua. Hienot teokset luovat positiivisia tunnereaktioita ja puhuttelevat työt vauhdittavat ajattelun liikettä.

Kuvataidelukion ympäristö antaa tilaisuuksia taidokkaiden kuvien seuraamiseen aivan toisella tavalla kuin mikään aiemmista lukuisista lukioista, joissa olen työskennellyt. Ajoittain seuraan seinillä olevia näyttelyitä ja pyrin valikoimaan niistä helmiä, jotka omien, osin epämääräisten, kriteerien valossa miellyttävät itseäni. Ohessa kuva viimeisimmästä oppilastyöstä, jota tuli tuijoteltua hieman tavallista pidemmän aikaa. Joanna Eklundin työn sisältö ja toteutus on mielenkiintoinen.

Millaista lisäarvoa hyvä piirustustaito sitten voisi opetukseen antaa? Se selviää esimerkiksi täältä: www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

> Kalle Keränen, historianopettaja


Joanna Eklundin maalauksen valokuvasi Lotta Paananen.

Comments are closed.