20. luukku

Valoja kattohuoneistojen korkeudella,jotka vaihtavat hiljalleen väriäJoulu on läsnä bulevardin välkkeessä Rastapäinen rummunsoittajasäestää vilisevää katua,ja tietä ylittäessä Lissabonin ratikka jyskyttää ohi,täynnä ikkunoista vilkuilevia ihmisiä Ja ihmiset ympäröivät myös rummunsoittajan;tanssivat mukana kuin olisivat osa esitystä,hurraavat niin, että aplodit kaikuvat seiniä pitkinseuraavan korttelin parvekkeelle Vastaantulija vilkaisee silmiinMinä vilkaisen takaisin,sitten kuviollisiin laattoihin jalkojeni alla …

19. luukku

  Askel hiljenee – seisahtuu Avaruus ja äärettömyys Niin kaunis ja loputon Niin täynnä mennyttä, toivoa ja unelmia Mutta nyt on aikasi …

2. luukku

”sä oot parasta mitä on sattunu.” ja kolahditkin oikein kovaa tasasessa neljänkymmenen kolmen asteen kulmassa tulit ja iskit avokämmenellä juuri parahiksi niin, …

20. luukku: Abien syystunnelmia

Syysseikkailut Tietoni maailmasta ja sen toiminnasta kukoisti suurimmillaan, kun pyöräilin keltaisten katuvalojen loisteessa. Takapihalla ei tuullut ollenkaan, oli tyyntä. Edes ilman housuja …

14. luukku: Sirpan jouluruno

    Joulu tulee pian. Huomaan sen koska, ihmiset muistavat hymyillä enemmän,                koska pimeys saa …

“Koivu viilsi runkonsa raidoille”

Koivu viilsi runkonsa raidoille, ampiainen uhrasi henkensä itseään suojellakseen. Korppi ihastui kyyhkyyn, mutta molemmat ammuttiin alas. Leijona söi poikasensa, käärme söi itsensä. …

Taistelu parempaan huomiseen

Löysin vihdoin onnen sen, unelman, tosi rakkauden suuri usko tulevaan tämä ei ikinä jouda unholaan Alussa silti suuri onni nyt leivälle vain …

Mikä olen

Mikä olen Katto heiluu taivaanrannassa missä olen. Rupikonnan lauseet lentävät ulos ovesta, ilta-aurinko loikkii tuolista tuoliin ja leipäkiveä heitän ammottavalla lammikolla joka …

Laiva on lastattu

Kun oltiin vielä lapsia, meillä oli tapana istua puistossa kesäisin. Juotiin pillimehua saippuakuplasateessa. Silloin maailma oli vielä niin kaunis, oli vain kaikki …

“Tuuli hengittää kauniisti kasvoillesi”

Tuuli hengittää kauniisti kasvoillesi, hiuksesi lentävät lumoavasti hänen hyväilyssään. Tuttu valo kimaltaa ihollasi, poskillasi se loistaa kuin kyynel. Olet minussa runoutta, laulettuja …

KESÄ

Lasken vesille kaarnalaivan lipuu hiljaa, verkkaisesti rauhassa. Kannella Elise ja viiksekäs mies juovat kahvia. Elise aivastaa he nauravat. Hauki hyppää vedestä, se …

Paleface ja torkkelit kohtasivat YK:n päivän aattona

Perjantaina 23.10. pitivät Paleface ja kitaristi Aki Haarala meille konserttimuotoisen oppitunnin sekä YK:n päivän että koulumme 90-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Pääsin konsertin jälkeen haastattelemaan …

Äidinkielen tunti

Monta ikkunaa joihin Aurinko nukahtaa mielet niin kukikkaat Tunnelmassa hunajaa Verhojenkin läpi kirkkaus lämmittää On hyvä sää Varjot taistelee mutta eivät voita emmekä edes …

Sukellus tuttuun tuntemattomaan

Tänä keväänä kävin äidinkielen kirjallisen ilmaisun kurssin. Suoritukseen kuului lopputyö, jonka innostuin tekemään proosarunouden muotoon. Palautteen lomassa äidinkielenopettaja Satu Erra suositteli minulle …

Linnut

Ruoho ja vilkas kesä, tanssi Kirjekuoret, pieni perhonen Pehmeä pitsiketju ja raskaat pilvet Asteikot vaihtelevat linnuista Kapselikaulus hengittää Olen kylmä ja märkä …

Opettavainen runo nuorille hevosharrastajille

Metsässä värejä Maassa lehtiä Punaista, keltaista, oranssia, ruskeaa Aurinko saa ne loistamaan kultaa Kaviot kopisevat hiekkatiellä Askelet kaikuu hongista Hevonen ja ratsastaja …

Säkeitä Winston Churchillistä ja alfahiukkasesta

Helsingin kuvataidelukion avoimissa ovissa tammikuussa tehtiin avantgardistista runoutta viime kevään ylioppilaskirjoitustehtävänantojen innoittamana. Mukana oli nykyisiä ja entisiä opiskelijoita, opettajia, opetusharjoittelijoita sekä muita …

Joulurunoja

Joulupukin salarakasUpeaja nuorikuin aikanaanmyös muori > salarakas Puutarhatontun joulutoiveTonttu talvipuutarhassaTuijotti yöhön hievahtamattaKuunteli naurua menninkäistenJa örinää maahistenJoulutontut onnessaanHiipivät suurissa laumoissaYksinäisellä puutarhatontullaOli vain lunta …

Abien marraskuisia runoja II

Syksyn hetki Lehdet, lehdet olivat muuttaneet väriään. Ennen ne olivat vihreitä nyt ne olivat keltaisia, punaisia ja ruosteisen oransseja. Hiljalleen, hiljalleen ne …

Abien marraskuisia runoja I

Olen sitä mieltä, että kesän voisi kokonaan jättää pois Voisi hypätä suoraan keväästä syksyyn, elämän alusta sen viimeisiin vaiheisiin Miksi pitkittää odotusta …