22. luukku: Wiccojen joulu

Joulu – kuten kaikki tietävät – yhdistetään perinteisesti kristinuskoon. Sitä on kuitenkin juhlittu jo kauan ennen kristinuskon syntyä pakanallisissa uskonnoissa, ja vasta myöhemmin kristityt ovat ottaneet juhlan omaan haltuunsa. Nykyään suurin osa ihmisistä kuitenkin viettää joulua rauhoittumisen, läheisten kanssa olemisen, lahjojen antamisen ja talven vuotuisena juhlana. Näitä samoja piirteitä juhlivat myös wicca-uskonnon harjoittajat.

Mitä on Wicca?

Wicca (ns. “hyvä noita” ) on Englannissa 1940-luvulla syntynyt, Gerald Gardnerin luoma pakanauskonto ja elämänmuoto, joka ei perustu mihinkään tiettyyn pyhään kirjaan ja sen opetuksiin tai tiettyyn pyhään henkilöön, joka määrittelisi tarkat säännöt wiccojen elämään. Wiccojen maailmankatsomus perustuu siihen, että ei ole olemassa yhtä ainoaa Jumalaa, vaan jumaluutta on joka puolella ympäristössä ja arjessa.

Sen sijaan, että wiccaa tulisi harjoittaa yhdellä tietyllä tavalla, uskonto on haarautunut moneksi erilaiseksi wicca-poluksi, joista kukin harjoittaja voi valita omansa. Jokaisessa polussa on eroja niin uskomuksissa kuin toimintatapoissakin, mutta periaate, joka pätee kaikissa, on “Tee mitä haluat, kunhan et vahingoita ketään”. Se on oikeastaan ainut sääntö, joka tulee esiin modernissa wiccassa.


Gardner kokosi wiccaan vaikutteita muinaisista luonnonuskonnoista sekä muista pakanallisista uskomuksista, jotka liittyivät noituuteen, magiaan ja okkultismiin. Nämä aspektit herättävät ihmisissä usein epäluuloa, myötähäpeää ja jopa pelkoa, sillä noituutta on jo vuosisatojen ajan pidetty joko pahana tai kokonaan hatusta vedettynä hölynpölynä. Siksi ennakkoluulot myös wiccaa kohtaan ovat hyvin yleisiä. Noituus on lopulta vain luonnollinen tapa olla tietoinen ympärillämme olevista energioista sekä siirtää niitä haluttuun suuntaan tasapainon saavuttamiseksi. Kaikki wiccat eivät edes harjoita noituutta, mutta useimmille se on tärkeää.

Wicca on siis kaikkea muuta kuin pahuutta. Se perustuu nimenomaan hyvyyteen, luonnon kunnioittamiseen sekä elämän iloitsemiseen. Wicca ei myöskään sulje ketään pois. Kuka vain voi harjoittaa sitä sukupuolta, etnistä taustaa, ikää tai seksuaalista suuntautumista katsomatta, mikä tekee uskonnosta erittäin vapaamuotoisen ja moninaisen.

Yule – talven sapatti

Wiccassa on kahdeksan vuodenaikoihin perustuvaa sapattia sekä kaksitoista täydenkuun juhlaa. Talven sapattia yulea juhlitaan noin 20.12.–24.12, eli se periaatteessa vastaa kristittyjen joulua. Itse asiassa, nimi “joulu” on syntynyt nimestä “yule”, jota jo ennen wiccan syntyä muinaiset germaaniset kansat käyttivät.

Yule eli talven juhla merkitsee modernissa wiccassa vuoden pisintä yötä sekä lyhyintä päivää, kuluneen vuoden taakse jättämistä sekä valmistautumista uuteen vuoteen ja tietoa siitä, että Auringon valo on pikkuhiljaa tulossa takaisin. Myös lahjat, läheisten kanssa vietettävä aika sekä rauha ovat joulun tapaan isoja teemoja myös yulessa.

Itsenäisen wiccan harjoittajat, kuten minä, vietämme usein yulea tekemällä loitsurituaaleja uutta vuotta varten, luomalla aterian, joka koostuu voimakkaista yrteistä sekä herkullisista jälkiruoista, antamalla lahjoja läheisille, meditoimalla ja koristelemalla wicca-alttarimme esimerkiksi mistelinoksilla, kaneli- tai mäntysuitsukkeilla, kävyillä, kulkusilla, kristalleilla, kuusen oksilla sekä punaisilla, valkoisilla ja vihreillä kynttilöillä. Covenissa eli ryhmässä olevat wiccat puolestaan saattavat tehdä loitsurituaaleja, meditoida ja laittaa ruokaa yhdessä.

 

 

Minun vinkkini sinulle, joka vietät joulua, on lisätä juhlaan jotain pientä itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten – jotain yulesta lainattua. Joulukiireiden keskellä voit luoda itsellesi oman rauhallisen tilan, sytyttää kynttilöitä ja ehkä suitsukkeen, jos omistat sellaisen, sekä istua hetkeksi alas meditoimaan. Voit miettiä, mikä on sinulle juuri nyt tärkeää, mitä asioita haluat uudistaa itsessäsi tai elämässäsi ja mitä odotat tulevalta vuodelta. Anna itsellesi aikaa hengittää.

Jos pimeys ja kylmyys tuntuvat vievän voimat henkisesti tai fyysisesti, niin lohduttaakseni voin kertoa Auringon alkavan joulun jälkeen taas heräämään. Niinpä, jo nyt! Päivät alkavat pikkuhiljaa taas pitenemään, ja siitä Yulessa on pääasiassa kyse. Ei se pimeys loppujen lopuksi niin kauan kestä. Aurinko vain levähtää hetken.

Kuvat ja teksti: Jenny Tallberg, mediatiimi