2. luukku

”sä oot parasta mitä on sattunu.”
ja kolahditkin oikein kovaa
tasasessa neljänkymmenen kolmen asteen kulmassa tulit
ja iskit avokämmenellä

juuri parahiksi niin, että tajusin sydämeni lyövän
jännityksestä,
kauhunsekaisesta ihastuksesta
elämästä.
vaikka kyllähän mä tiesin mihin mä lähden
juuri
niinkuin

sinäkin
(lähdit)


”voi jee sus on kaikki, mus on kaikki oireet”
vuosi sinne tänne
korvaa teksti
korvaa lainausmerkit
viivat, pisteet, pilkut
korvaa ne korulauseet ja muut turhuudet

mutta kiltti
älä korvaa minua

 

”mut rakkaus ei oo rakkaut jos ei muutu ikäväksi.”
mistä sitä ikinä mitään tietää
wikipedia-artikkelista yritin löytää vastausta
mutta mistä ne mitään tietää
samanlaista paskaa kuin aikakauslehtien kuukaushoroskoopit
niinkun sinä sen
sanoisit

 

”en oo koskaan mirkka rekola. en osaa täydellistä lausetta en niin suorii vetoja.”
enkä mä koskaan saanut sitä ulos
aina jäi pala kurkkuun
vatsassa väänsi
keksi vielä kaksi tekosyytä

kaksi sanaa
– tai oikeestaan kolme
ihan selvyyden vuoks –
en koskaan sanonut niitä
et koskaan kuullut niitä
ja hyvä niin
mitä hyötyä niistä olisi sulle ollut

 

”se mikä sekottaa sun pään ei oo rakkaus vaan nää poppersit.”
tässä ei ole mitään järkeä
mutta eihän tässä ikinä ole
ei missään ikinä ole

 

”älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kun nyt oot. älä koskaan ikinä muutu, miten joku kehtaa sanoo jotain noin typerää”
pidit kiinni
vähän liian lujaa
sanoit jotain
vähän liian kovaa
niin että mä olen jo ihan sekaisin
kaikki muuttui
ja silti mä olen enemmän mä
kun
koskaan
aikaisemmin

 

”mä oon ihan just, ootsä jo, pääsetsä, yli?”
itsestäänselvyyksiä
itsestäänselvyyksiä  itsestäänselvyyksien perään
klisee
perusolettama
truismi, latteus
mitä näitä nyt on
sormet ristissä selän takana
mä oon ihan just

 

”tietää elävänsä, kun tuntee kuolevansa. kun tuntee elävänsä, tietää kuolevansa”
se taisi sitten olla siinä
hyvästi katse
hyvästi kosketus
tunne kaikki
tunne koko kirjo
kunnes pulssi hidastuu
sydän lakkaa lyömästä
hengitys tasaantuu
ja sitten ne kuuluisat viimeiset

(Säkeistön alkulauseet lainattu Paperi T:n albumin “Kaikki on hyvin” kappaleista.)

KUVA JA RUNOT Elsa Kallonen