2. luukku

”sä oot parasta mitä on sattunu.” ja kolahditkin oikein kovaa tasasessa neljänkymmenen kolmen asteen kulmassa tulit ja iskit avokämmenellä juuri parahiksi niin, että tajusin sydämeni lyövän jännityksestä, kauhunsekaisesta ihastuksesta elämästä. vaikka kyllähän mä tiesin mihin mä lähden juuri niinkuin sinäkin (lähdit) ”voi jee sus on kaikki, mus on kaikki oireet” …