6. luukku: Syksyn 2017 ylioppilaan puhe

Arvoisat abiturientit, hyvä rehtori ja muu juhlayleisö!

Me, jotka tänään valmistumme, olemme käyneet lukiota erilaisten muutosten ja uudistusten keskellä. Ihmiset vaihtuivat joka vuosi ympärillämme, mikä on lukiossa täysin normaalia. Vanhat oppilaat valmistuvat ja uusia tulee tilalle. Ihmisten vaihtuessa myös yleinen ilmapiiri vaihtuu, ja tietyt perinteet saattavat myös muuttua. Meille uniikkia on kuitenkin opetuksen sähköistymisen ja teknologian kehittyminen. Pääsimme kirjoittamaan osan ylioppilaskokeistamme sähköisesti ensimmäisten joukossa, ja meidän käyttöömme on koko lukion ajan tuputettu erilaisia sähköisiä palveluita. Sivustot kuten Wilma ja Fronter ovat olleet ainakin kutakuinkin aktiivisessa käytössä niin opiskelijoilla kuin opettajillakin, mutta ePortfoliota eivät kaikki edes muista, vaikka siitä oli tarkoitus tulla kaikkien kurssitöiden ydin. Lisäksi meillä on testattu sähköisiä kirjoja, uusia kotiläksymenetelmiä ja ties mitä muuta.

Satuimme myös aloittamaan lukion juuri ennen Torkkelin suurta remonttia, joten lukioaikamme vietimme periaatteessa kolmessa eri paikassa: vanhassa Torkkelissa, evakossa Mäkipellontiellä sekä nykyisessä, uudessa Torkkelissa. Kaikkien näiden uusien asioiden kokeileminen ja niihin mukautuminen on vaatinut meiltä paljon, mutta niistä selviytyminen on osoittanut sitkeyttä, josta varmasti on jatkossa hyötyä.

Saavuimme Torkkeliin ennen sen remonttia. Saimme istuskella vanhassa teehuoneessa sekä koristella kaappimme, miten tahdoimme. Montaa meistä harmitti, kun kuulimme joutuvamme evakkoon. Ehkä se kuitenkin kannatti, sillä sisätiloissa oli tunkkaista ja ilmassa leijaili useimmiten aika järkyttävä löyhkä, jonka lisäksi koulumme ei ollut hissin puutteen takia kovin pyörätuoliystävällinen. Toisen lukuvuotemme vietimme siis Mäkipellontiellä. Koko vuoden kaipasimme takaisin Torkkelinmäelle – pakoon vuodenajasta riippumatta kuumenevaa saunakäytävää sekä raskasta reissausta Penksulle ja takaisin. Osa meistä luuli joutuvansa viettämään loppulukioaikansa siellä, mutta iloiseksi yllätykseksemme pääsimmekin takaisin tänne melkein koko kolmanneksi vuodeksi. Kiittäkäämme siis remonttimiehiä reippaasta työskentelystä.

Uutuuttaan kiiltävässä Torkkelissa on vaikka mitä hienoa ja modernia. Luokissa on pyörivät tuolit, ja uusi teehuone on saanut kehuja suuremman kokonsa lisäksi myös sisustuksestaan. Pyöreillä design-tuoleilla voi pomppia, ja kaikkien suureksi iloksi huoneeseen ilmestyi myös kahviautomaatti. Soutukonekin taitaa olla olemassa, mutta koskaan en ole nähnyt kenenkään sitä käyttävän. Ehkä se kertoo jotain meistä torkkeleista. Jotkin muutokset ovat kuitenkin nostaneet hieman kulmia, kuten ensimmäisen kerroksen käytävän vessa, jota käyttääkseen pitää joko olla lyhytkoipinen tai harrastaa hieman voimistelua.

Torkkelin viehätys ei kuitenkaan johdu remontoidusta rakennuksesta tai moderneista apparaateista. On monia erilaisia syitä hakea Torkkeliin opiskelemaan, mutta yleisimmät taitavat liittyä taiteeseen ja vapaamieliseen ilmapiiriin. Tänne hakeutuu normeista poikkeavia nuoria, ja meistä monella on ollut erilaisuuden takia hankalaa peruskoulussa. Torkkelissa kuitenkin väki on niin kirjavaa, että erilaisuus ei ole enää poikkeavaa. Täällä voi toteuttaa itseään vapaammin, eikä tarvitse pelätä tuomituksi tulemista. Itse ainakin olin kuullut etukäteen Torkkelin taiteellisesta hengestä ja päätin monen muun tavoin hakea tänne pitkästä koulumatkasta huolimatta. En voi väittää, etteivät pitkät matkat olisi ottaneet koville, mutta kertaakaan en ole toivonut käyväni jotakin toista, lähempänä sijaitsevaa lukiota. Monet meistä ovat uhranneet aikaa, rahaa tai molempia, että pääsisimme juuri tähän lukioon. Uskon puhuvani meidän kaikkien puolesta, kun sanon, että Torkkelissa opiskelu on ollut kaiken vaivan arvoista.

Torkkelissa olemme oppineet tavallisten oppiaineiden lisäksi myös asioita, joita muissa lukioissa emme välttämättä olisi oppineet. Olemme kehittäneet moninaisia taiteellisia taitoja sekä oppineet hyväksymään erilaisuutta ja avartamaan tapaa, jolla katsomme maailmaa. Torkkelissa on hyväksyvä ja vapauttava ilmapiiri. Olemme erilaisuuksistamme huolimatta samanhenkistä porukkaa, ja meitä kaikkia yhdistää vähintäänkin kiinnostus taiteisiin. Meillä kaikilla on erilainen suhde taiteeseen, mutta tästä huolimatta käytämme sitä tuomaan maailmaan jotakin sisältämme. Torkkeli on  auttanut meitä jakamaan taidettamme muillekin erilaisten projektien ja näyttelyiden avulla. Helen antoi meidän koristaa Kallion sähkökaappeja maalaamalla niitä omien ideoidemme mukaan, ja teoksiamme on laitettu esille muun muassa Rahamuseossa ja kirjastoissa. Olemme kiitollisia näistä mahdollisuuksista, mutta osa kiitoksesta kuuluu myös itsellemme, sillä oman taiteen laittaminen esille julkisesti vaatii myös paljon rohkeutta. Oman taiteen jakaminen tarkoittaa myös itsensä esillepanemista.

Torkkelissa vietetty aika on ollut mieluisaa – tai koeviikkojen aikana vähän vähemmän mieluisaa – monen eri ihmisen panostuksen takia. Haluaisinkin siksi kiittää meidän kaikkien puolesta opettajia, jotka ovat parhaansa mukaan täyttäneet päitämme tiedolla, rehtoria koulumme johtamisesta, opinto-ohjaajia kaikkensa antamisesta valmistumisemme eteen, terveydenhoitajaa, psykologia, kuraattoria ja erityisopettajaa tarpeistamme huolehtimisesta, koulusihteeriä tukipapereiden tuhottoman suuren määrän läpikäymisestä, keittiötä innoittavan ruuan tarjoamisesta sekä kouluisäntää ja siivoojia paikkojen kunnossa pitämisestä. Kiitokset kuuluvat myös perheillemme, ystävillemme ja muille vastaaville tukihenkilöille, joiden avulla olemme jaksaneet päästä tämän pitkän matkan päähän.

Näistä ihanista ihmisistä huolimatta lukion suorittaminen ei ole ollut helppoa. Meillä kaikilla on varmasti ollut raskaita aikoja, elämä on ollut rankkaa, ja joskus on jopa voinut tuntua, ettei koulunkäynnistä tule mitään. Nyt lukio on kuitenkin meidän osaltamme ohi, ja voimme ainakin pieneksi hetkeksi  huokaista helpotuksesta. Pohdimme kuitenkin varmasti kaikki jo kuumeisesti, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saatamme olla huolissamme opiskelijavalintojen muutoksesta ja stressata, pääsemmekö opiskelemaan haluamaamme paikkaan, tai kenties edessä odottaa välivuosi ja työpaikan etsiminen. Minne ikinä tiemme meidät viekään, uskon, että jokainen meistä tulee pärjäämään. Se, että olemme täällä tänään juhlistamassa valmistumistamme, osoittaa, että olemme kykeneviä selviämään hankalistakin esteistä. Olemme päässeet tähän asti ja voimme päästä vieläkin pidemmälle. Olen ylpeä meistä kaikista.

Täten haluaisin onnitella kaikkia uusia ylioppilaita, vahvoja sieluja, jotka pystyvät uskomattomiin asioihin.

Mika Leinonen, ylioppilas