“Tuuli hengittää kauniisti kasvoillesi”

Tuuli hengittää kauniisti kasvoillesi,
hiuksesi lentävät lumoavasti hänen hyväilyssään.
Tuttu valo kimaltaa ihollasi,
poskillasi se loistaa kuin kyynel.

Olet minussa runoutta, laulettuja lauseita.
Kuin taskustasi, lausut minulle sanoja joita haluan kuulla,
ja valheesi luovat tiensä lävitseni huomaamatta.
Opit pukemaan katseesi kullaksi,
jota hopeat silmäsi kehystävät.

Olet kirkas, raikas, täynnä omaa makuasi,
olet kuin hedelmälihaa.
Minä vaimennan intohimosi ja tahtosi,
olen sinulle vain omenasi kuori.
Lasken kaavun kasvojesi eteen,
levitän likani vartalosi luo.
Piilotan kauneutesi, jotta muut katsoisivat muualle.
Olen hän, josta kanssasi halutaan päästä eroon,
olen hän, joka heitetään olan yli toivoen parempaa.

Kyllästyit kruunuihin, joita mukanani halusin kantaa.
Olemme molemmat toisiltamme jo poissa,
olemme molemmat nyt vain nahkaa.

Miro