Suomen kielen tutkija Anne Mäntysen luennossa korostuivat ajattelu, ihmisyys ja maailma – Hetkiä ja kuvakulmia

Suomen kielen tutkija Anne Mäntysen luennossa korostuivat ajattelu, ihmisyys ja maailma

Keskiviikkona 9.3. juhlaluentosarja jatkui olkatoppauksien ja nousukauden aikaisen tossun, Anne Mäntysen, vierailulla. Nykyinen suomen kielen professori avasi kuulijoilleen ovet omaan “Haarautuvien polkujen puutarhaansa”. Annen matka Torkkelinmäeltä yliopiston työntekijäksi onkin ollut täynnä toinen toisiinsa tarkoituksella, tai tarkoittamatta, vaikuttavia risteileviä teitä.

annemäntynenVaikka Anne ei aina lukiossa hypäreiltä enää palannutkaan tunneille, jätti Torkkeli häneenkin jäljen. Jo 80-luvulla vasemmistokoulun maineessa ollut opinahjomme ohjasi Annenkin ajatusmaailmaa: Hän on yhä edelleen aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Lukiossa hän sai myös ensi kosketuksensa tutkimuksen tekoon ahkeroidessaan biologian esseen parissa Rikhardinkadun kirjastossa. Torkkelinmäeltä tarttui lisäksi mukaan tärkeä elämänohje: ”Pitää ajatella itse.”


Lapsena Anne haaveili kirjastossa työskentelystä, mutta polut johtivat suomen kielen tutkijan uralle, kylläkin kirjaston kautta, josta hän sai laajan käsityksensä kirjallisuudesta ja tiedonhankintataitonsa. Annen arkea määrittää työ Jyväskylän yliopistossa, eikä luovalta tutkijan työltä jääkään paljoa vapaa-aikaa: pyykkiä pestessäkin mielessä pyörivät työasiat. Hektiseltä kuulostavasta arjesta huolimatta hän pystyy nukkumaan kahdeksan tunnin yöunet ja pyhittää lomat vapaa-ajalle.


Suurimman osan elämästään Anne on ollut tekemisissä kirjainten kanssa, joten matkan Kiinaan itselle täysin vieraan kielen keskelle hän koki virkistäväksi. Luennossaan hän painotti kielentutkimuksen ytimen olevan merkityksen tutkimista. Kieli ja tekstit ovat sosiaalista, kulttuurista ja yhteiskunnallista toimintaa: kielellä paitsi kuvataan myös luodaan todellisuutta. ”Kaikki liittyy kieleen”, Anne korosti. ”Selitämme kielellä asioita, joita ei muuten voida viestiä.” Niin sanottu ”kaikki liittyy kaikkeen” -ajattelu muodostuikin koko luennon keskeiseksi teemaksi.


Tutkijalle, kuten varmasti myös kuvataidelukiolaiselle, on Annen mukaan tärkeää taito kulkea polkuja pelkäämättä, vaikka eksyisikin välillä. ”Elämä on haarautuvien polkujen verkosto, jossa voi toisinaan ahdistaa ja eksyäkin mutta silti löytää jatkuvasti uusia polkuja ja uusia risteyksiä, jotka lopulta ovat samaa – vain näkökulma muuttuu.”

TEKSTI Ida Salminen ja Julia Salonen
KUVA Jani Jukonen