Suomentaja Ville Keynäs luennoi Aku Ankasta ja kerrostalosta – Hetkiä ja kuvakulmia

Suomentaja Ville Keynäs luennoi Aku Ankasta ja kerrostalosta

keynäs390-vuotiaan Torkkelin juhlaluentosarja jatkui 12. tammikuuta suomentaja Ville Keynäksen vierailulla. Hän suomentaa työkseen erityisesti ranskankielistä kaunokirjallisuutta. Hän on saanut työstään muun muassa kolme Tähtivaeltaja-palkintoa, Mikael Agricola -palkinnon ja Ranskan valtion Chevalier des arts et des lettres -kunniamerkin. Parhaiten Keynäs tunnetaan Aku Ankan suomentajana, mihin viittasi myös luennon nimi ”Ankat, natsi ja kerrostalo”.

Keynäs käsitteli kääntäjän arkea kolmen omaan työhönsä perustuvan esimerkin avulla. Hän aloitti luennon kertomalla, että kääntäjäksi on mahdollista tulla montaa tietä. Hän itse opiskeli yliopistossa ensin viestintää ja vaihtoi sitten yleiseen kirjallisuustieteeseen. Mitä laajempi pohja kääntäjäksi haluavalla on, sen parempi, hän sanoi. Keynäs itse ei ole opiskellut yliopistossa sen enempää ranskaa kuin suomeakaan, mutta kirjallisuustieteen opinnot olivat hänen mielestään hyödyllisiä. Myös kaikesta lukemisesta on hänen mukaansa hyötyä kääntäjän työssä.

keynäs4Keynäs vertasi kääntämistä muusikon työhön. Kirjailija on kuin säveltäjä ja kääntäjä kuin muusikko, joka tulkitsee teoksen. Kääntäjä joutuu menemään kirjailijan nahkoihin ja käyttämään hänen ääntään. Keynäs painotti, että kääntäjän on tärkeää ymmärtää täysin käännettävä teos ja löytää myös ne pienet yksityiskohdat, joita moni lukija ei onnistu huomaamaan. ”Kääntäminen ei ole todellakaan sitä, että käännetään kirjan sanat”, hän sanoi. On myös tärkeää, että kääntäjä rakastaa kirjallisuutta.

Käännetty kieli ja kirjallisuuden kieli poikkeavat Keynäksen mukaan arkipäiväisestä puhekielestä. Hän kuvaili kirjoitettua kieltä tavallaan keinotekoiseksi, sillä se ei vastaa puhuttua kieltä. Hän myös luki katkelman suomentamastaan, puhetyylillä kirjoitetusta Louis-Ferdinand Célinen teoksesta Linnasta linnaan.

Keynäs kertoi, että hänellä on hyvin erikoinen suhde kaikille torkkeleillekin tuttuun Aku Ankkaan. Hän luki abivuotenaan paljon Aku Ankkoja, mistä hänen äitinsä tuumasi: ”Tuosta ei tule mitään.” Tämä aiheutti yleisössä huvittuneisuutta.

Aku Ankan kääntämisessä on Keynäksen mukaan omat sääntönsä. Kuplakoko määrää tekstin ja alkusointuja käytetään usein. Kääntäjällä on todella paljon valtaa. Hän voi esimerkiksi päättää käännettävät nimet sekä käyttää muutenkin mielikuvitustaan.

keynäs1Keynäs kertoi, että jopa hänen kotonaan käynyt putkimies pyysi päästä Akkariin, ja toive toteutui. Kuitenkin myös toimitus voi hänen mukaansa pyyhkiä kokonaan pois kääntäjän nerokkuudet ja laittaa omat juttunsa tilalle.

Viimeinen Keynäksen esittelemistä teoksista oli eriskummallisia kirjoittamissääntöjä keksivän Georges Perecin “Elämä käyttöohje”. Se kertoo kerrostalosta, joka on kuin shakkiruudukko. Siinä liikutaan shakkihevosen harppauksin ruudusta toiseen, ja jokaisessa ruudussa käydään vain kerran. Keynäs kertoi, että Perecin mukaan ”mikään ei ole täydellistä, jos siinä ei ole virheitä”. Tämä lause inspiroinee monia torkkeleitakin.

Niin opettajat kuin opiskelijatkin innostuivat luennon lopuksi esittämään kysymyksiä. Keynäkseltä muun muassa kysyttiin, kirjoittaako hän itse kääntämisen lisäksi. Hän vastasi: ”En mä kauheasti kirjoita. Facebookiin vitsejä. Ei mulla ole sellaiseen tarvetta.” Keynäs kertoi pitävänsä puhekielellä leikkimisestä ja toivoi saavansa tulevaisuudessa kääntää lisää näytelmiä. Kääntäminen on hänen mukaansa kutsumus.

Viime kesänä Ville Keynäs oli myös päivän humanisti: 375humanistia.helsinki.fi/humanistit/ville-keynaskeynäs5

TEKSTI Pihla Lappalainen, 1. vuoden opiskelija
KUVAT Veera Havumäki, mediatiimi