Hanna Weselius pohti luennossaan valokuvalla vaikuttamista – Hetkiä ja kuvakulmia

Hanna Weselius pohti luennossaan valokuvalla vaikuttamista

weselius.web.2
Torkkelin 90-vuotisjuhlan kunniaksi Hanna Weselius, Aalto-yliopiston lehtori, valokuvaaja ja tutkija luennoi koululla keskiviikkona 4.11. aiheesta ”Mitä kaikkea valokuvalla voi tehdä?”

Voiko valokuvalla tehdä rahaa? Heti aluksi Weselius totesi, ettei hän aio palata tähän kysymykseen enää toiste luennon aikana. Hän sanoi syyksi muun muassa sen, ettei hän ole itse juurikaan ansainnut rahaa valokuvilla. Moni yleisössä naurahti: tämä nainen ei ole ensimmäinen henkilö, joka kertoo meille, että elannon ansaitseminen taiteilijana on vaikeaa.

Torkkelissa on kuitenkin kymmeniä, ehkä jopa satoja opiskelijoita, jotka harrastavat valokuvausta. Harrastaminen on kuin leikkiä: hauskaa ja kaikille vapaata. Weselius kutsuu Suomea ”valokuvaharrastajien luvatuksi maaksi”, sillä omia valokuvia on täällä helppo jakaa erilaisten valokuvausjärjestöjen ansiosta.

Monille ilmeisin tapa aloittaa valokuvaaminen on katukuvaus. Näin kävi myös Weseliukselle, jonka ensi kosketus valokuvaukseen tapahtui 1988 Leningradin, nykyisen Pietarin, kaduilla. Weseliuksen mukaan katukuvauksessa on kyse ratkaisevan hetken käsitteestä. Tämän käsitteen keksijänä pidetään Henri Cartier-Bressonia, jonka kuvia on tällä hetkellä nähtävissä Ateneumissa. Nykypäivän katukuvia voi katsella esimerkiksi Helsinki Streetin sivuilta (helsinkistreet.fi). Sinne voi kuka tahansa lähettää myös omia katukuviaan.

Weselius mainitsi valokuville vielä monia käyttötarkoituksia, joihin lukeutuvat muun muassa arkistot, sankariteot, propaganda, itsensä markkinoiminen ja taide. Kaiken tämän joukosta tuntui kuitenkin nousevan yksi tarkoitus yli muiden: maailman muuttaminen.

”Monen valokuvaajan keskeinen motivaatio on halu vaikuttaa asioihin, muuttaa niitä paremmiksi. Osoittaa epäkohtia, jotta ne voisi poistaa.”

Luennolla pohdittiin myös kuvajournalismin merkitystä sekä henkilökuvausta. Kuvajournalismissa yritetään usein pysyä suhteellisen paljon totuuden rajoissa, vaikka kuvia usein lavastetaankin. Näillä kuvilla pyritään näyttämään tai paljastamaan jotain maailmasta. Henkilökuvissa taas pyritään useimmiten näyttämään jotain ihmisen psyykkisestä olemuksesta tai sisäisestä maisemasta.

Hanna Weseliuksen sanat herättivät ajatuksia myös opiskelijoissa. ”Rupesin miettimään mun suhdetta valokuvaan ihan eri tavalla. Mä oon yleensä se kuvattava, mutta mietin, mikä vaikutus mulla on kuvattavana siihen valokuvaan – ja myös millaisia olisi mun omat kuvat, jos mä kuvaisin itse”, kertoo ensimmäisen vuoden opiskelija Aino Hukkanen.

Weseliuksen omia kirjoituksia voit lukea hänen blogistaan:
http://www.hannaweselius.fi/media/blog/
weselius.web
TEKSTI Katja Lindell, 2. vuoden opiskelija, mediatiimi
KUVAT Katja Lindell ja Henna Simonen, mediatiimi