Torkkelilaisten kokemuksia “Parhaasta mahdollisesta maailmasta” – Hetkiä ja kuvakulmia

Torkkelilaisten kokemuksia “Parhaasta mahdollisesta maailmasta”

Helsingin kuvataidelukion äidinkielen neloskurssin opiskelijat kävivät Takomo-teatterissa katsomassa Veikko Nuutisen ja Akse Pettersonin näytelmän “Paras mahdollinen maailma ja hyviä ehdotuksia vieläkin paremmasta”. Retki tehtiin syyskuisena keskiviikko-iltana. Näytelmä oli ennakkonäytös, ja tunnelma oli jännittynyt ja innostunut opiskelijoiden seurassa ennen näytelmän alkua. Jonoa riitti ulko-ovelle saakka.

140917-2010

“Paras mahdollinen maailma” on näytelmä elämästä, sen vaihtoehtoisista poluista ja valinnoista: Onko ihmisellä mahdollisuuksia, ja mitä ne sitten ovat? Minkälaisia unelmia ihminen haalii, ja ovatko ne oikein? Näytelmä käsittelee hyvin ironisesti sekä yllättävin tavoin elämän tärkeitä kysymyksiä ja epäkohtia. Paras mahdollinen maailma ei kaunistele tai pelkää ottaa esille tabuja. Veikko Nuutinen ja Akse Pettersson ovat tehneet hienoa työtä. Näytelmä tosiaan herättää ja saa miettimään, mille voi nauraa tai itkeä.

Mitä sitten opiskelijat odottivat näytelmältä? Tämä aihe herätti monenlaisia mielipiteitä. Teoksen nimi ei kertonut paljon siitä mitä oli luvassa. Netistä löytyvien artikkelien ja arvostelujen perusteella monet odottivat jotain radikaalia ja hyvin modernia teatteria. Haastattelemani opiskelijan Nina Taylorin vastaus ennakkokäsityksiin kuvaa hyvin useimpien mielipiteitä: ”Odotan jotain uutta, sen enempää ennakko-odotuksia ei kummemmin ole.”

Näytelmä alkoi ja herätti kaikkien huomion heti alkusekunneista alkaen. Jännitys ja mielenkiinto pitivät otteensa läpi esityksen. Lahjakkaat näyttelijät Noora Dadu, Joonas Heikkinen ja Jukka Ruotsalainen saivat yleisön nauramaan ja hiljentymään. Esitys oli yllättävä ja siksi herättikin paljon keskustelua jälkeenpäin.

Teatteri-illan jälkeisellä äidinkielen tunnilla opettaja Maarit Nopsasen ryhmä keskusteli näytelmästä. Taru Kavoniuksen mielestä teos oli yllättävä: ”Esitys oli vuoroin hämmentävä ja epäkorrektilla tavalla humoristinen. Se antoi vaikutelman improvisoidusta näytelmästä.” Opettajakin kommentoi esitystä osuvasti: ”Kaikki kauheus käännettiin naurunalaiseksi. Siinä oli myös näytelmä näytelmässä.”

Kaiken kaikkiaan tuntemukset olivat positiivisia ja monet sanoivat olevansa nyt avoimempia teatteria kohtaan. Näytelmä iski hyvin nuoreen yleisöön. ”Se vaan oli tosi aito. Siinä oli paljon asioita, joita kannattaa miettiä!” kommentoi Veikko Pitkälä muiden nyökytellessä päätään.

140917-2004

TEKSTI Veera Havumäki
KUVAT Tuike Rantanen