Novelli – Hetkiä ja kuvakulmia

Novelli

Naisen juoma kahvi on mustaa. Pöydällä on edellisen asiakkaan murusia, pöytä on musta. Ulkona on harmaita ja raskaita pilviä, mutta naisen olo on oudon kevyt. Ovi käy, nainen nostaa katseensa mustasta kahvista. Sisään astuu vanha, harmaa nainen.

                      ”Ei hän olisikaan voinut tulla ajoissa”, nainen ajattelee laskiessaan katseensa takaisin mustaan kahviin. Vanha nainen istuutuu vaivalloisen näköisesti viereiseen pöytään ja huokaisee:”Eivät näytä tätä nykyä pöytiä pyyhkivän.”
                      Vanha nainen ottaa ison ja haalistuneen sadetakkinsa isosta taskusta kärsineen näköisen lehden. Naisen kädet vapisevat. Nuori nainen kääntää katseensa mustan kahvin kautta kadulle. Taivaalla riippuu edelleen harmaita raskaita pilviä.
                      Kadulla kävelee mies. Miehellä on yllään pitkä harmaa takki. Miehen kasvot ovat niitä kasvoja, joissa ei ole huomiota herättäviä piirteitä. Niitä kasvoja, jotka luulee nähneensä jossain aikaisemmin.
                      Mustaa kahvia juova nainen on nähnyt miehen kasvot unessa. Nainen on kävellyt unessa kaupungin puistoissa. Miten nyt vain unissa voi kävellä. Jossain puistossa muiden puistojen joukossa naista vastaan on kävellyt mies. Mies, jonka kasvot nainen luuli nähneensä jossain aikaisemmin. Mies on ollut unessa sellainen yksityiskohta, jonka unohtaa heti herätessään. Samalla lailla miehen kadulla nähdessään luulee nähneensä miehen kasvot jossain aikaisemmin, heti ne unohtaen.
                      Ovi käy uudestaan. Nainen katsahtaa jälleen ovelle päin. Nyt sisään astuu nuori naurava pariskunta. Nauru hiljenee pariskunnan mittaillessa katseellaan naista ja vanhempaa naista. Pariskunta kääntyy lähteäkseen takaisin ulos. Nuori nainen on jo kääntämässä katsettaan mustaan kahviin, kun vanhempi nainen yllättäen kysyy:
                      ”No kukas… No mikäs olet horoskoopiltasi”?
                      ”Ai. Niin siis. Vaaka.”
                      ”Aivan aivan. Niin tietysti. Katsotaas… Tämä kuukausi on täynnä päätöksiä. Ajattele omia arvojasi, sillä maailman arvot kulkevat omaa rataansa. Anna aina välillä anteeksi vihamiehillesi, sillä se ärsyttää heitä eniten. Nauti jokaisesta hetkestä, sillä kohta olet taas kiireinen. Rakkauselämäsi kukoistaa. Mutta varo mustia koiria.”
                      ”Mielenkiintoista. Pitää pitää mielessä” nuori nainen sanoo vanhalle naiselle kohteliaisuuden vuoksi ja upottaa katseensa jälleen mustaan kahviin. Nainen miettii, tulisiko hänen odottamansa henkilö koskaan. Yht’äkkiä nainen tuntee jotain suussaan. Hän sylkäisee hakaneulan kädelleen. Nainen laittaa hakaneulan takkinsa taskuun, heti tapahtuman unohtaen.
                      Kohta naisen kahvi on loppunut. Keveyden tunne kaikonnut. Ulkona pilvet ovat vihdoinkin lähteneet liikkumaan verkkaisesti johonkin epämäärääiseen suuntaan. Ovi käy jälleen, mutta tällä kertaa nainen ei nosta katsettaan ylös. Hän haistaa tupakan tuoksun. Kalliin tupakan. Mustatakkinen mies istuutuu naista vastapäätä, mustan pöydän ääreen. Miehen kasvot ovat vahvat, toisin kuin unen miehen kasvot. Mies muistuttaa etäisesti dobermannia.
 
Saana Volanen