Murretyöpajan satoa IV: Miten tarjoilija kutsutaan paikalle? – Hetkiä ja kuvakulmia

Murretyöpajan satoa IV: Miten tarjoilija kutsutaan paikalle?

Viime syksynä kaksi äidinkielen ja kirjallisuuden ryhmää vieraili Helsingin yliopiston järjestämässä murretyöpajassa Tiedekulmassa. Opiskelijamme keräsivät itse aineistoa, jota he analysoivat pajassa alustavasti. Yliopiston suomen kielen opiskelijat tarkastelivat lähemmin kerättyä aineistoa, ja alla on heidän juttusarjansa neljäs teksti. Työpajaa sekä kuvataidelukiolaisten aineistoa käsittelevät myös aiemmin julkaistut postaukset Murretyöpajassa, Postimerkkiä ostamassa, Miten tuntematonta puhutellaan ja Nimi oli siis mikä?

Ryhmämme tehtävänä oli tutkia vastauksia, joita haastatellut olivat esittäneet, kun heitä pyydettiin esittämään pyyntö seuraavassa kuvitteellisessa tilanteessa: Miten kutsut tarjoilijan paikalle ja pyydät häneltä laskun? 121 vastauksen kokoisesta aineistosta 13 oli väitelauseita, 3 käskylausetta ja 97 eli valtaosa kysymyslauseita. Lisäksi kahdeksan vastaajaa oli käyttänyt pelkkää lauseketta (esim. Lasku, kiitos).

Enemmistö kysymyslauseista oli yksikön tai monikon 1. persoonassa (yht. 84 esiintymää, esim. Saisinko laskun). Näistä noin neljäsosa sisälsi persoonapronominin, esim. Saatasko me lasku. Väitelauseissa 1. persoonaa käytettiin vieläkin useammin, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta aina. Näistä 7 sisälsi persoonapronominin minä, , miä tai me.

Yllättävänä voinee pitää sitä, että kysymyslauseista vain kolmessa käytettiin 2. persoonaa (yksikön 2. tai monikon 2. persoonaa) tarjoilijan puhuttelun yhteydessä. Käskylauseista 2. persoonassa oli kaksi esimerkkiä, tuleppa ja tuekeepas, joista jälkimmäisessä monikkoa teitittelytarkoituksessa.

Kysymyslauseista seitsemässä käytettiin niin sanottua nollapersoonamuotoa eli verbi on yksikön 3. persoonassa, eikä subjektia ole, esim. Saisko laskun. Kysymys- ja väitelauseissa käytettiin useimmiten konditionaalimuotoista verbiä, esim. saisinko, voisinko saada, ehtisitkömaksaisin ja voisin maksaa. Indikatiivimuotoisia verbejä (esim. voinko saada, haluun) oli vähemmistö.

Kysymys- ja väitelauseiden yhteydessä esiintyi myös kohteliaisuusilmauksia ja huomionkohdistimia. Anteeksi esiintyi kaikkiaan 26 kertaa; huomionkohdistimina käytettiin puhutteluja hei, heij, moro sekä hei tarjoilija. Käskylauseissa ja lausekemuotoisissa pyynnöissä kohteliaisuutta ilmaistiin 5 kertaa sanalla kiitos ja huomionkohdistimina käytettiin puhutteluja tarjoilija, henkilökunta ja kyyppäri.

Neljässä vastauksessa pyyntöön liitettiin ei-kielellistä toimintaa: ”viiton”, ”silmäpeliä”, ”näyttää lompakkoa ja nyökkää” sekä ”vislaus (fiu-fiu)”.

Aineiston perusteella päättelimme, että sukupuoli vaikuttaa kohteliaisuussanojen käyttöön. Selvä enemmistö anteeksi-ilmauksista ja kiitos-sanoista oli naisten sanomia.

> Katariina Karimo, Terhi Mattila, Erika Piipponen, Jenni Räsänen, Salla Salokanto ja Pirita Schlegel,  suomen ja sen sukukielten opiskelijoita