Kuvitteellisia tiloja – Hetkiä ja kuvakulmia

Kuvitteellisia tiloja

Ulkona on kylmä. Seisoskelemme tiiviissä ystäväporukassa Sipoon kirjaston ulkopuolella miettien, olisiko jo aika astua sisälle. Yhdessä suuntaamme kohti pääovia katsomaan Ville Laurinkosken taidenäyttelyn “Salainen, Hemlig” avajaisia. Kirjaston tunnelma on normaalista poikkeava: laitosmainen tunnelma on vaihtunut raikkaampaan ja tyylikkäämpään. Salin puolelta naulakoille pystyy kuulemaan, kuinka joku soittaa Yann Tiersenin sävellyksiä pianolla. Tasainen puheensorina kantautuu myös korviin, ja naulakon takeista pystyy päättelemään, että näyttelyyn on ehtinyt tulla jo monia.

Itse taiteilija lipuu vauhdikkaasti kulman takaa hymy huulillaan tervehtimään ja toivottamaan meidät tervetulleeksi. Siirryn valkoisen näyttelysalin puolelle ja näen ensimmäistä kertaa Villen öljyvärityöt. Taulut on asetettu siististi seinälle ja jokaiseen on ohjattu oma valonsa. Sali on täynnä ihmisiä, ja puheensorina on voimistunut aiemmasta. Nuori taiteilija näyttää olevan kiireinen keskustelemaan kaikkien vieraittensa kanssa. Keskityn katselemaan tauluja, joista jokainen on kauniisti maalattu ja joiden värit ovat harmoniassa keskenään.

Ville kertoo maalanneensa taulunsa mielikuvitusmaailmansa ympärille. Tämän pystyy hahmottamaan, kun katsoo teosten leijuvia sohvia, villiintyneitä kasveja ja mielikuvituksellisia ympäristöjä. Taiteilija on rakentanut tunnelmia ja tiloja sekoittamalla paloja sekä todellisuudesta että fiktiosta. Taideteoksissa on sielua ja niitä on kaunista katsella. Impressionistisvaikutteinen valon käsittelytapa yhdistyy surrealismin omaiseen tunnelmaan ja synnyttää katsojassa ajatuksia.

Näyttelyn nimi on Salainen, mutta mikä on salaista? Ville kertoo elämässä olevan paljon salaisia asioita. Hänen mielikuvituksestaan poimittujen maalausten taustalla on tarina, mutta niiden katsojille on annettava myös tilaa hengittää ja löytää omia polkujaan.

Näyttelysaliin liitetty huone toimi tarjoilutilana. Ahkera taiteilija oli itse tehnyt tarjottavat, ja ne maistuivat mitä ilmeisimmin jokaiselle. Ville on tehnyt näyttelyynsä taulujen lisäksi paljon muutakin, mutta oliko hänestä mikään liian haastavaa?

“Näyttelyn tekeminen on osa jatkuvaa taiteellista kehitystä ja muutosta. Se on ikään kuin pieni etappi, josta jatketaan eteenpäin. Siihen kuuluu sekä hankalia että vaikeita asioita. Pääpiirteittäin koko prosessi on ollut miellyttävä. Olen huomannut, että näyttelyn toteuttamiseen kuuluu paljon muutakin kuin vain töiden toteuttaminen”, Ville kertoo. Kaiken kaikkiaan näyttelyn avajaiset olivat miellyttävä kokemus: taulut olivat ihastuttavia, taiteilija itse oli mahtava sekä tilaisuus oli hyvin onnistunut. Lahjakas taiteilijanalku pääsee vielä pitkälle.

> Alina Elo, 1. vuoden opiskelija
 Kuvataidelukion opiskelijan Ville Laurinkosken näyttely Sipoon pääkirjastossa 8.11. – 8.12. 2012

Comments are closed.