Seppo Koho, Torkkeli-romantikosta tuotesuunnittelijaksi – Hetkiä ja kuvakulmia

Seppo Koho, Torkkeli-romantikosta tuotesuunnittelijaksi

Muotoilija Seppo Koho

Torkkelista 1980-luvun puolivälissä valmistunut Seppo Koho sai kutsun syksyllä 2012 entiselle koululleen. Studia Generalia -luentonsa yhteydessä hän sai epävirallisen arvonimen Vuoden Tossu.

Vuonna 1967 syntynyt Koho on opiskellut Torkkelin jälkeen Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa sisustusarkkitehdiksi sekä Tampereen teknillisessä yliopistossa arkkitehtuuria.

Seppo Koho työskentelee nykyään omassa yrityksessään, jonka nimi on Secto Design. Hän suunnittelee selkeän skandinaavisia puusta muotoiltuja valaisimia.

– Yrittäjän elämä on paljon kiinni suhdanteista, mutta sen kestää, kun tietää, että ei ole kenenkään pomotettavana, Seppo huokaa.

Kun etsitään mahdollista alkulähdettä hänen nykyiselle työlleen, voi sitä hakea aivan Torkkeli- ajoilta asti. Eräässä koulutehtävässä vanhoista esineistä, tällä kertaa juhlasalin vanhoista tuoleista, piti tehdä uusi tuoli, jolloin Sepon päässä loksahti jokin palanen kohdalleen.

– Että tälläistä se työ voisi olla.

Jo ennen Torkkelia Seppo oli kokeillut siipiään kaverinsa kanssa maalaus- ja piirustuskerhon vetäjinä ylä-asteella, mutta se ei ollut varsinaisesti vetänyt poikia mukanaan. Oma juttu löytyi toista kautta. Kaveruksilla oli into kokeilla erilaisia taiteen teon tekniikoita löytääkseen sen mieluisimman.

Torkkelissa Seppo törmäsi ensimmäistä kertaa kommentointiin ja kriittiseen ohjaamiseen. Lisääntyvät tekniset taidot pitivät nuoren miehen mielialan korkealla. Neuvoakin sai kysyä.

Taikin pääsykokeitakin ajatellen Sepolla oli Torkkelista saatujen oppien takia jo vankka luottamus omaan taitoon ja usko omaan juttuun, mikä saattoi osoittautua ratkaisevaksi eroksi suhteessa moniin muihin sinne pyrkiviin. Varsinainen taiteen tekeminen ei koskaan tuntunut vetävän miestä puoleensa.

Sepon ainoa negatiivinen palaute silloisesta opiskelusta Torkkelissa oli se, että nimenomaan teknillinen piirtäminen oli hänen mukaansa alkeellista. Sekä opetukseen käytettävien työkalujen määrässä kuin itse opetuksen laadussakin oli toivomisen varaa hänen mielestään. Jatko-opintoihin mennessään Seppo sai huomata, että Torkkeli oli itse asiassa avoin ja vapaa opiskelupaikka, sillä Taideteolliseen pyrkiessään hän joutui unohtamaan ylettömän taiteellisuuden ja romantiikan omissa luomuksissaan. Hän joutui omaksumaan tietyn tyylimaailman päästäkseen korkeakouluun sisään.

Kun Seppo pääsi korkeakouluun, hän lukeutui heti itsekin ammattilaisten monipuoliseen joukkoon. Tällä 7-vuotistaipaleella (opiskeluvuosien 1987 – 1994) aikana hän huomasi, että tuotesuunnittelijan ammatti vaati monenlaista osaamista. Rakennusmateriaalien, -työkalujen ja koneiden käyttö tuli hallita, jotta tarpeen tullen osasi näyttää itse miten homma tehtiin, jos muut eivät uskoneet ja halusi varmistaa suunnitelmalleen hyvät lähtökohdat.

On hyvä pitää tallella näppituntuma jutuissa, joita tekee, Seppo muistuttaa.

Jääkiekkokansan ohjeen mukaisesti periaatteeni on ollut laukoa maalia kohti aina kuin mahdollista niin, että joku lyönneistä menee varmasti sisään, hän naurahtaa lisäksi.

Omia esikuviaan Sepon on vaikea luetella, mutta sanoo modernistien kaltaisten suunnittelijoiden olevan lähellä hänen sydäntään. Samalla hän sanoo, että skandinaavinen muotoilu on saanut globaalin maineen. Lähes kaikki nuoret suunnittelijat maailmalla seuraavat skandinaavisia trendejä riippumatta siitä missä päin maailmaa he asuvat.

Seppo haluaa antaa Torkkelin opiskelijoille neuvon: – Älä pelkää epäonnistumista ja kokeile erilaisia asioita. Usko omaan juttuusi, vaikka joku saattaisi lytätä idean heti alkuunsa. Neuvon kysyminen ei ole huono idea, sillä pääsee jo uskomattoman pitkälle, Seppo vinkkaa.

teksti ja kuva: Werner Enbom