Seela Sella sellaisenaan – Hetkiä ja kuvakulmia

Seela Sella sellaisenaan

Astumme sisään kapeaan porraskäytävään, jonka jyrkät askelmat johtavat pieneen ja kodikkaaseen liiketilaan. Meidät toivottaa tervetulleiksi pukuun sonnustautunut mies, joka myöhemmin paljastuu yhdeksi Siltalan kustantajista. Huone on täynnä erilaisiin asuihin pukeutuneita vieraita. On jakkupukuja, pikkumekkoja ja farkkujakin näkee. Ripustamme takit täpötäyteen naulakkoon, minkä jälkeen vaihdamme merkitsevän katseen: “Tuolla hän on.” Näyttelijä Seela Sella rupattelee hersyvällä tyylillään muiden kanssa.

Olemme ilmiselvästi tulleet oikeaan paikkaan eli koulumme historianopettajan Anne Mattsonin Seela Sellasta kirjoittaman kirjan julkistamistilaisuuteen. Myös Anne saapuu paikalle hetken kuluttua. Tilaisuus potkaistaan virallisesti käyntiin puheilla. Ensin kustantaja, sitten Anne ja viimeiseksi vielä Seela kertovat yhteisestä projektistaan. Seelan puheesta jää mieleen: “Älkää ajatelko, että kirjassa on henkilö nimeltään Seela Sella. Pohtikaa ennemminkin, kuinka ihminen muodostuu sellaiseksi kuin on ja kuinka vähän hän lopulta itse vaikuttaa omaan elämäänsä.” Viisaita sanoja, minä ajattelen.

Puheiden jälkeen monet käyvät vuorollaan jututtamassa Seelaa ja Annea. Toiset taas vierailevat tarjoilujen äärellä, jossa on muun muassa salaattia, patonkia, viininlehtikääryleitä ja vahvoja juustoja. Suurin osa ihmisistä on jo poistunut, kun me vihdoin saamme tilaisuuden keskustella Seelan kanssa ja esittää muutaman kysymyksen.

Kysyn, mikä olisi sellainen asia, jonka hän haluaisi kovasti vielä oppia tai päästä kokeilemaan. Onhan hän jo saanut tehdä useita jännittäviä asioita elämässään. Kysymykseen vastaaminen vie Seelalta hetken, mutta kohta hän paljastaa, että on aina halunnut tulla eläintenhoitajaksi. Tai ratsastajaksi, hän lisää. Koska itsekin olen hevosihmisiä, keskustelu hevosista jatkuukin luontevasti pitkään.

Lisäksi kysyn, mikä olisi hänen neuvonsa nuorelle, joka palavasti tahtoo näyttelijäksi. Tähän Seelalla on paljon sanomista, mutta hän painottaa omiin unelmiin uskomista: “Jos se todella on unelmasi, niin älä ikinä luovu siitä, vaikka kuka tahansa tulisi sanomaan, ettet pysty siihen.” Viisaita sanoja, ajattelen minä ja kirjoitan kaiken tarkasti muistiin. Naulakko on muutamaa takkia vaille tyhjentynyt, kun lopulta lähdemme, mutta mieli sitä vastoin on täyttynyt uusilla mielenkiintoisilla ajatuksilla.

TEKSTI Oona Linna, 2. vuoden opiskelija
KUVA Pinja Myllykoski , 2. vuoden opiskelija