Persiljaa vai laakerinlehteä? – Hetkiä ja kuvakulmia

Persiljaa vai laakerinlehteä?


Syventävän elokuvailmaisun kurssilla tutustuttiin monikameratekniikkaan ja TV-työhön MTV3:n Filmihallilla Pasilassa. Kurssilaiset ottivat osaa Sokkokokki-ohjelman nauhoitukseen maaliskuisena perjantaina.

Aluksi studio-ohjaaja piti pienen huumorin siivittämän ohjeistustuokion. Hän esimerkiksi neuvoi, miten ja milloin taputtaa, sekä varoitti kurkikameroista. Studioyleisö oli yllättävän paljon mukana ohjelman tapahtumissa. Meihin otettiin kontaktia, meiltä kysyttiin neuvoa ja meitä kehotettiin hurraamaan ja huutelemaan.

Sokkokokki-ohjelman ideana on kokata alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Itse kokki selostaa suullisesti kaikkea tekemäänsä, ja vierailevat julkkikset tekevät samat ruoat kuulemansa ohjeiden perusteella. Koska kokin ruoanlaittotempo on hänen ammattitaidon ansiosta tietenkin paljon nopeampi kuin vieraiden, ei koomisilta ja kaoottisilta tilanteilta voida välttyä.

Ohjelman juonsi Maria Sid, pääkokkina oli Harri Syrjänen, ja vieraina olivat tällä kertaa Apulanta-yhtyeestä tutut Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki. Studiossa oli jokaiselle kokkaajalle oma hieno keittiö, joka oli täynnä erilaisia ruoka-aineita. Ennen varsinaista ohjelman alkua studio-ohjaaja tenttasi vierailta muutamia ruoanlaittoon liittyviä hienoja sivistystermejä ja nämä vastasivat parhaansa mukaan.

Sipen studioyleisö kannusti ja neuvoi!
Kokkaaminen oli todella hauskaa seurattavaa. Aluksi Apulannan jäsenet pysyivät melko hyvin kokin mukana. Syrjänen kokkasi nopeasti mutta maltillisesti ja toisteli ohjeita pyydettäessä, eli meno ei ollut aivan niin hektistä kuin olimme kuvitelleet. Vieraiden kokkaamista sekoitti kuitenkin se, että ohjelman juontaja haastatteli heitä muista aiheista kaiken aikaa. Tällä kertaa, kun oli muusikoita studiossa, aiheet liikkuivat keikkapaikkojen takahuoneiden ruokatarjonnasta musiikin tekoon. Ohjelman kuluessa syntyi useampikin biisi-idea ruokareseptien pohjalta.

Melko pian meidän puolellamme studiota kokannut Sipe jäi kokin ohjeista jälkeen. Hän oli varsin rauhallinen tyyppi, joka ei ottanut turhia paineita. Leppoisuus kostautui esimerkiksi jälkiruoan teossa: sokeria pääsi lipsahtamaan 600 grammaa 60:n sijaan. Oli hauskaa ja ahdistavaa seurata Sipen sekoiluja. Kiireestä huolimatta ruoanlaitto näytti mukavalta ja kilpailijoiden kesken vallitsi hyvä henki: läppää lensi puolin ja toisin. Välillä keskustelu ylsi lähes filosofiselle tasolle: todettiin esimerkiksi, että “jokainen riisi on yksilö”.

Juontajan ja studiovieraiden toilailuja katsellessa tuli sellainen olo, että olisi henkilökohtaisesti ollut tekemisissä heidän kanssaan, vaikka oikeasti näin ei ollutkaan. Tilanne studiossa muistutti lähinnä teatteriesitystä. Livestudioyleisöllä oli varmaankin myös jonkinlainen esiintyjien suoritusta parantava psykologinen rooli. Olimme paikalla ikään kuin miljoonien tv:n katselijoiden ruumiillistumana.

Nauhoitusten päätyttyä studio-ohjaaja Tony Hallfors kertoi työstään ja tv-työn arjesta kierrättäen ryhmää muun muassa studion ohjaamona toimivassa huippuluokan lähetysautossa.

Tästä autosta lähetetään maailmalle myös jääkiekon MM-kisat.
Ohjelman tekemiseen oli käytetty yllättävän monta eri kameraa, joiden antamiin kuviin ei normaalisti juuri kiinnitä huomioita katsellessa valmista ohjelmaa tv:stä. Esimerkiksi kohteensa ympärillä liikkuva steadycam-kamera, yleiskuvaa ottavat kurkikamerat ja katossa ollut, ainoastaan yhtä tiettyä kohtaa kuvaava, kamera voivat monipuolisuutensa takia nostaa joitain tiettyjä yksityiskohtia esille tai vaikuttaa siihen, miten jokin tilanne nähdään valmiissa ohjelmassa. Tilanne saattaa muuttua erilaiseksi kuin se oli studiossa.

Yllätykseksemme nauhoituksissa oli yksi entinen torkkelilainen. Ilona Raivio toimii Sokkokokin tuottajana ja oli avustamassa myös nauhoituksissa Filmihallilla. Tässä Ilonan terveisiä kaikille tossuille:

Loviisa Kangas ja Ilona Raivio
”Olin jo Torkkeli-aikoina eniten kiinnostunut valokuvauksesta ja videosta. Valokuvaus vei pidemmän korren, ja olen aina harmitellut, etten tainnut käydä kuin pari videokurssia. Viimeisenä vuonna tein Nykytaide-kurssilla omatoimisen videotyön, joka sitten päätyikin ainoana oppilastyönä kevätjuhlaan.  Vaikka se olikin pieni juttu, tällä oli ihan selvästi vaikutusta tuleviin valintoihin. Sain siitä tarvitsemaani rohkaistusta: hain Heltechin Liikkuva Kuva –linjalle ja päädyin ylioppilaslinjalle nimeltään Digimedia (pääpaino liikkuvan kuvan jälkikäsittelyssä). Heltechistä olin työharjoittelussa   Story Of… -tuotantoyhtiössä vuonna 2009, josta olen saanut tämän jälkeen pätkittäistä palkkatyötä, lähinnä Sokkokokki- ja Putous-tuotannoista. Katsotaan mihin tästä eteenpäin. Mukavaa, jos oli hyvä kokemus tuo studioyleisönä olo, ja toivottavasti oli edes jossain määrin opettavaista! Hyvää kevättä sinne Torkkeliin ja tsemppiä kaikille opiskeluihin ja työntekoon.”

Ida Holopainen
Inkeri Pääkkö
Niina Ranta
kuvat Katja Särkkä