Lappi tuli Ateneumiin

Jasmin: Ateneumissa tammikuun 8. päivään asti ollut Lapin taika -näyttely on Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja Maija Tanninen-Mattila, näyttelyn kuraattori, saakin syystä olla ylpeä tästä aivan upeasta kokoelmasta ja toteutuksesta. Näyttelyssä on erilaisia Lappia ja sen asukkaita kuvaavia tai sen innoittamia teoksia 46:lta eri aikojen taiteilijalta.

”Lapin taika” on siitä erityinen, että se ei ole vain näyttely, jossa käydään hieman katselemassa teoksia, kritisoimassa tekniikkaa ja oppimassa eri tyylejä ja taiteen historiaa. Tämä näyttely herättää tunteita. 

Roosa: Näin jälkeenpäin mietittynä näyttelytilat ja näyttelyn tunnelma toivat mieleen avarat lumiset tundrat. Ehkä se johtui valkoisista avarista näyttelytiloista, jotka tuntuivat leviävän ympärillä, ehkä näyttelyn töistä, joita oli ripoteltu sinne tänne kuin käkkyrämännyt tundralle. Jos lämpötilaa olisi vielä laskettu parikymmentä astetta, illuusio Lapin talvesta olisi ollut täydellinen. 

Milla: Ensimmäinen työ, joka sai kriittisen taidelukiolaisen kohottamaan kulmakarvoja oli Sauli Miettisen ”Yötiäinen”. Se oli iso ja rautainen hyttynen. Onneksi Lapissa ei oikeasti ole sellaisia. 

Minne: Silmiinpistävä työ oli ehdottomasti Ilona Kivijärven kaamosajan henki, Puktake.

Miia: Se oli iso mustasta ja sinisestä villasta huovutettu kaapu, jossa oli repaleiset, pitkät helmat. Opas kertoi sen esittävän mustaa lunta, joka ensimmäisenä sataa maahan.

Minne: Torkkelit osasivat arvostaa tätä työtä, varmasti senkin takia, että huovutuskurssi on käyty ja siten on tietoa siitä, minkä vaivan viitan tekijä on nähnyt.

Miia: Seuraava tila oli Lapin talviyötä matkien pimennetty ”kaamoskäytävä”, josta katsottuna Puktake näytti entistäkin mahtavammalta 

Milla: Vaikuttavimmat teokset olivat kuitenkin Lapin oman pojan Reidar Särestöniemen huikeat värillä ja pinnalla leikkivät öljyvärimaalaukset. Lapin sumun kirkas sinisyys lävisti koko huoneen ja sokaisi katsojat. Myöhemmin tunnilla monet mainitsivatkin nimenomaan Särestöniemen jääneen päällimmäisenä mieleen näyttelystä. 

Tiia: Näyttelyn loppupuolella tuli vastaan Rosa Liksomin teos Kreisland, jossa oli käytetty jouluvaloja ja kaikkea pientä sälää. Niistä oli koottu romuvajan sisältöä muistuttava teos.
Ilona: Pidin eniten Liksomin teoksesta, johon hän oli koonnut tärkeitä esineitä omasta lapsuudestaan. Tunnistin hänen teoksestaan samoja tavaroita, joita itsekin olen nuorempana omistanut. 

Bea: Näyttely sai minut ajattelemaan ja huomaamaan, kuinka vähän me oikeasti tiedämmekään saamelaisista. Heitä voisin verrata Amerikan intiaaneihin, joita on paljon tutkittu ja joista on paljon opetettu. Jostakin syystä meidän oma alkuperäiskansamme on jäänyt unholaan. 

Miia: Lapin taika -näyttely oli erittäin hieno ja mielenkiintoinen kokemus. Vaikka ei oltukaan Lapissa, niin välillä tuntui siltä. Näyttelyssä oppi ainakin sen, että Lappi on muutakin kuin lunta ja poroja: se on myös värikästä ja kaunista luontoa täynnä olevaa seutua, johon kannattaa karata, jos kaupungin melu ahdistaa.

Anna: Voisinpa päästä joskus Lappiin!