Ääniä ja maisemia taiteen parissa

Lämmittelyksi rupeamme tutkimaan, minkälaisia erilaisia ääniä saamme aikaan omalla kehollamme ja vaatteillamme. Tömistämme maata, taputtelemme käsiämme, reisiämme ja mahojamme. Hankaamme vaatteitamme, korujamme ja kenkiämme uusien äänien synnyttämiseksi. Myös oma ääni otetaan käyttöön. Tarkoituksena on saada mahdollisimman monenlaisia ääniä aikaan käyttämättä minkäänlaisia koneita. Toiminnan myötä tunnelma alkaa rentoutua.

Museon laajat valkeat ja himmeästi valaistut tilat ovat autioita ja hiljaisia, kun ryhmämme alkaa luoda äänimaisemia. Meidät on jaettu pieniin porukoihin, joissa meidän on tarkoitus luoda ääniä tiettyyn tauluun.

Akseli Gallen-Kallelan näyttelystä on pullollaan Kalevala-aiheista taidetta. Esillä on kaikkea Sammon taonnasta Kullervon sekä Lemminkäisen tarinaan mutta myös muita Gallen-Kallelan teoksia, kuten ”Hiihtäjät Akseli ja Jorma”, jossa taiteilija itse hiihtää poikansa kanssa. Vartijat valvovat, ettemme mene liian lähelle arvokkaita teoksia siirtyessämme maalaukselta toiselle.

Kaikkien luomat äänimaisemat ovat hienoja – jotkut hauskoja, jotkut taas niin aidon kaltaisia, että silmät sulkiessa pystyy kuvittelemaan itsensä Kalevalan maailmaan. Soittimina toimivat esimerkiksi bokserit, helmikorut ja oppilaiden omat äänet, puhe ja laulu. Työskentely on rentoa ja hauskaa.

Gallen-Kallela-näyttelystä siirrymme alakertaan, Värin voima -näyttelyyn, joka on kokoelma teoksia Tretjakovin galleriasta. Äänimaisemien tekeminen on vaikeampaa, sillä töissä ei ole niin selkeitä tapahtumia ja joukossa on myös abstrakteja teoksia. Tämä venäläinen galleria sijaitsee Moskovassa, ja sekin on yksi Euroopan suurimmista taidemuseoista. Sen laajat kokoelmat koostuvat pääasiassa venäläisen taiteen historian suurimmista nimistä.

”Värin voima” -näyttely keskittyy 1900–1930 väliselle ajalle, jolloin abstrakti taide oli huipussaan ja myös uskonnolliset legendat ja värit olivat suuressa suosiossa. Toteutamme äänimaisemia esimerkiksi Vasili Kandinskin, Natalia Gontsharovan ja Ljubov Popovan teoksiin. Näistä teoksista syntyy vielä omaperäisempiä tarinoita kuin Gallen-Kallelan töistä – saamme olla ylpeitä itsestämme.

Äänellisiä maalauksia oli kiva katsella. Ne aiheuttivat usein paljon naurua, kun ihmiset ähkivät ja puhkivat, mutta oli myös hetkiä, jolloin jokainen hiljentyi kuuntelemaan kaunista äänimaisemaa, joka loi juuri sopivan tunnelman teokseen. Jokaisen ryhmän esitys oli hieno ja erilainen. Eräs meistä totesikin: ”On jännittävää, kuinka itse saattaa kuvitella johonkin teokseen todella iloisia ääniä, mutta toinen kuuleekin sitä ajatellessaan vain kaikkea surullista.”

Kaiken tekemisen tiimellyksessä emme huomaa ajan kulua, ja pian ryhmäytymistilaisuus onkin jo ohi. Oppaamme kiittää meitä kovasti, olemme kuulemma olleet antoisa ryhmä. Poistumme näyttelyn tiloista yhtenä rykelmänä ja siirrymme taidemuseon myymälän Star Wars -postikorttien hipelöinnin ja Ewan McGregorin jumaloinnin lomassa takaisin narikalle.

Oli kivaa työskennellä taas oman ryhmän kanssa. Ryhmäytyminen oli hauskaa vaihtelua normaaliin opiskeluun, jos nyt Torkkelissa opiskelua voi normaaliksi kutsua.