Abien marraskuisia runoja II – Hetkiä ja kuvakulmia

Abien marraskuisia runoja II

Syksyn hetki

Lehdet,
lehdet olivat muuttaneet väriään.
Ennen ne olivat vihreitä
nyt ne olivat keltaisia,
punaisia
ja ruosteisen oransseja.

Hiljalleen,
hiljalleen ne putoilivat puista.
Leijaillen tuulen mukana alas,
kierrellen,
kaarrellen,
syksyisen tuulen teitä.

Mietin,
mietin hiljaa mielessäni,
mitä niillä tekisin.
Haravoisinko,
kokoaisinko kasaan?
Voidakseni sen sitten hajottaa.

Lopulta,
Lopulta kerään niistä muutamia.
Valitsen kaikkein kauneimmat,
värikkäimmät,
suurimmat
ja pienimmät itselleni
kotiin vietäväksi.
> Sanna Numminen

Syksyn muisto

Tapettu hyönteinen
hukun
kuuraan ja
huurteeseen.
– kylmät sormet vasten ikkunalasia

evoluutio kahvikupissa.
> E.H

Syksyn viimeinen

Ensimmäinen lehti irtoaa puunoksasta,
Ilma viilenee, päivä päivältä kylmenee.
Kotimatka tuntuu pidemmältä.
Vaikka matka on tuttu, kaikki muuttuu tuntemattomaksi.

Katulampun valossa
varjot kasvavat, askeleiden tahti kiihtyy.
Kaduilla on hiljaista,
vain lehtien havina rikkoo täydellisyyden.

Viima, tuivertava tuuli,
pyyhkäisee hetkellisesti takaapäin.
Puista irtoaa heiveröisiä lehtiä,
tuuli nostaa ne yötaivaalle.

Kuunvalo heijastuu kelmeästi maastoon,
on kuin olisi keskipäivä.
Mustalla taustalla tähtirivistö.
Muutama tähti kaartaa taivaankaarta.

Hetken aikaa kaikki näyttää samalta,
on pimeää, synkkää, kylmää.
Kun viimeinen lehti koskettaa maata,
on syksy lopuillaan.
> Elsu

Comments are closed.